Julkaistu: 11.01.2019
Arvostelija: Mika Roth
Young Diamond Productions
Destiny Ocean on vuonna 2005 perustettu yhtye, jonka musiikissa yhdistyvät 80-luvun kevyt hard rock ja 70-luvun jytä. Miksi ihmeessä siis albumin nimi on ”Peace, Love & Heavy Metal”? Kannen aaltoileva fontti toki värähtelee Woodstock-taajuudella, mutta eihän tällä ole mitään tekemistä hippien kanssa. Eikä oikein dinosauruksia listivän heavy metalinkaan.
Okei, mitä tämä sitten on?
Vokalisti karjuu tekstejä hyvänä päivänä bileuniltaan herätetyn Sammy Hagarin tavoin, muu nelikko hoilaa stemmoja 00-luvun aluen ”punk”rock yhtyeiden melodisella voimalla ja amerikkalainen kitararock-soundi iskee päähän kuin 15 tonnin MTV-logo (ajalta jolloin kyseinen taivaskanava vielä soitti musiikkia). Kuuma mutsi leipoo modulaatiota ja livauttaa sekaan ruman sanan, mutta My Mom on kaikessa ”Queen kohtaa kimalteisen The Darkness” -kohkaamisessaan ihan toimiva pätkäisy. She’s A Lady kummittelee Heartin vanhoissa lakanoissa, mutta onko yksikään rock-biisi näinä päivinä enää täysin originaali?
B-puolen avaava nimibiisi Peace, Love & Heavy Metal kiskaisee loputkin sokat irti, mutta vaikka meno on kornihkoa, saa tämä plusneljäminuuttinen teos pohtimaan elon tarkoitusta – edes hetkiseksi. Mahtislovarien teko on vaikeaa, etenkin kun mukaan pitää saada Slade-kuoro ja Brian May -kitarasoolo, mutta pisteet jo silkasta yrityksestä. Harmi kyllä kappalemateriaalin tarttuvuusluokka ei yllä enää avauspuolen tasolle, vaikka kymmenraitaisen kiekon sulkeva Girl on Girl parhaansa yrittääkin.
Täydet pinnat rohkeudesta ja visiosta, jonka viihdyttävyysarvoa ei sovi aliarvioida. Toisaalta raskaasti miinuksia tarpeettoman sapluunamaisista ratkaisuista sekä lievästä itsensä toistosta. Mutta ennen kaikkea: parasta mahdollista tuleviin koitoksiin, olkoon niitä vielä monia.
Kotimainen vuonna 2005 perustettu yhtye, jonka musiikissa yhdistyvät 80-luvun kevyt hard rock ja 70-luvun jytä.
Linkki:
facebook.com/destinyocean
(Päivitetty 20.11.2020)