Julkaistu: 11.01.2019
Arvostelija: Mika Roth

Young Diamond Productions
Destiny Ocean on vuonna 2005 perustettu yhtye, jonka musiikissa yhdistyv�t 80-luvun kevyt hard rock ja 70-luvun jyt�. Miksi ihmeess� siis albumin nimi on �Peace, Love & Heavy Metal�? Kannen aaltoileva fontti toki v�r�htelee Woodstock-taajuudella, mutta eih�n t�ll� ole mit��n tekemist� hippien kanssa. Eik� oikein dinosauruksia listiv�n heavy metalinkaan.
Okei, mit� t�m� sitten on?
Vokalisti karjuu tekstej� hyv�n� p�iv�n� bileuniltaan her�tetyn Sammy Hagarin tavoin, muu nelikko hoilaa stemmoja 00-luvun aluen �punk�rock yhtyeiden melodisella voimalla ja amerikkalainen kitararock-soundi iskee p��h�n kuin 15 tonnin MTV-logo (ajalta jolloin kyseinen taivaskanava viel� soitti musiikkia). Kuuma mutsi leipoo modulaatiota ja livauttaa sekaan ruman sanan, mutta My Mom on kaikessa �Queen kohtaa kimalteisen The Darkness� -kohkaamisessaan ihan toimiva p�tk�isy. She�s A Lady kummittelee Heartin vanhoissa lakanoissa, mutta onko yksik��n rock-biisi n�in� p�ivin� en�� t�ysin originaali?
B-puolen avaava nimibiisi Peace, Love & Heavy Metal kiskaisee loputkin sokat irti, mutta vaikka meno on kornihkoa, saa t�m� plusnelj�minuuttinen teos pohtimaan elon tarkoitusta � edes hetkiseksi. Mahtislovarien teko on vaikeaa, etenkin kun mukaan pit�� saada Slade-kuoro ja Brian May -kitarasoolo, mutta pisteet jo silkasta yrityksest�. Harmi kyll� kappalemateriaalin tarttuvuusluokka ei yll� en�� avauspuolen tasolle, vaikka kymmenraitaisen kiekon sulkeva Girl on Girl parhaansa yritt��kin.
T�ydet pinnat rohkeudesta ja visiosta, jonka viihdytt�vyysarvoa ei sovi aliarvioida. Toisaalta raskaasti miinuksia tarpeettoman sapluunamaisista ratkaisuista sek� liev�st� itsens� toistosta. Mutta ennen kaikkea: parasta mahdollista tuleviin koitoksiin, olkoon niit� viel� monia.




Kotimainen vuonna 2005 perustettu yhtye, jonka musiikissa yhdistyv�t 80-luvun kevyt hard rock ja 70-luvun jyt�.
Linkki:
facebook.com/destinyocean
(P�ivitetty 20.11.2020)