Sakari Preuss: Aion jättää kaiken ja seurata sinua

Playground

Sakari Preuss kutsuu omaa musiikkiaan post-iskelmäksi. Eli tämä olisi nyt siis tummanpuhuvaa post-punkkia ja kotimaista iskelmää, joita on isketty riittävän lujaa toisiaan vasten. Paperilla nyt ainakin. Preuss on kirjoittanut itse esikoisensa seitsemän kappaletta, ja kahdeksas biisihän on Pää kii -laina Nyt skipataan kahvit.

Aion jättää kaiken ja seurata sinua -albumi käynnistyy samannimisellä raidalla, jonka puhdas into ja voima vakuuttavat kerran toisensa jälkeen. Tosin avaus on samaan aikaan harhaanjohtava, sillä tällaista ilmavan ja nostattavan kitarapoprockin mätkettä ei kuulla levyllä kuin alle puolessa kappaleista. Tunnen olevani mies ja Tyytykää elämiinne kolistelevat toki särökitaroidensa kanssa, mutta enimmiltä osin debyytti on tunnelmointia pienemmillä äänivalleilla rakennettujen palojen parissa. Akustisen fiilistelyn ja popimman materiaalin osaa luontevimmin sulattaa toisiinsa Meillä tulee aina olemaan tämä ilta, jossa melankolinen iskelmä, vaimea pop ja uuden aallon tummus kohtaavat ehkä onnistuneimmin.

Jokainen liike ja veto kuitenkin onnistuu, ja Preuss on jotenkin onnistunut saavuttamaan saman vakuuttavuuden tason kuin Ville Leinonen, joka lienee myös yksi merkittävä vaikuttaja nuoren miehen tyylin muotoutumisessa. Päärooleissa ovat toistuvasti Preussin laulu sekä akustinen kitara, Nick Trianin tuottaman kiekon äänimaailman ollessa avara, intiimi ja sopivissa määrin kokeileva. Jopa em. Pää kii -laina uskalletaan pitää pienenä, mitä nyt lopussa säröinen kitara pääsee hiukan rikkomaan ääniaaltoja. Ja painotus on sanalla ’hiukan’

Preuss kertoo tarinoita kirkkaalla liekillä roihuavasta rakkaudesta ja sen kaipuusta, läheisyyden puutteesta ja näiden murheiden uuvuttavasta vaikutuksesta. Nämä ovat nuoren miehen sanoja, joissa kaikuu silti ikiaikainen viisaus. Kuten sisäkansissakin todetaan: pienin askelkin tuntuu valtavalta, mutten näe vaihtoehtoja. Onneksi tämä albumi syntyi ja toivon täydestä sydämestäni, että Preuss jatkaa soolouraansa, sillä esikoinen antaa niin kovin, kovin paljon enemmänkin vielä lupauksia.