Jason Becker: Triumphant Hearts

Mascot

Yhdysvaltalainen Jason Becker rakastaa maailmaa, vaikka elämä on ollut kaikkea muuta kuin helppoa hänelle. Sähkökitaran ihmepojaksi kutsuttu mies menetti harvinaisen sairauden takia kyvyn puhua, liikkua ja jopa hengittää ilman apua, mutta lahjakkaan muusikon mieltä fyysiset esteet eivät murtaneet. Lääkärit antoivat Beckerille aikoinaan viisi vuotta aikaa, mutta niin vain 29 vuotta myöhemmin herra on julkaissut jälleen uuden levyn.

Sairautensa takia Becker ei ole pystynyt muuta kuin säveltämään materiaalia, mutta herraa on avustanut nimekäs joukko muusikoita, joiden ansiosta visiot ovat saaneet mitä upeimpia muotoja. Becker on edelleen sielultaan rokkari, mutta miehestä löytyy myös herkempiä puolia, jotka nousevat vahvasti etualalle tällä albumilla.

Avauksena kuultava nimikappale on kevyesti rock-henkistä instrumentaalimusiikkia, joka lumoaa kauneudellaan, kuten myös hieman myöhemmin soiva Jake Shimabukuron avustuksella ikuistettu Fantasy Weaver. Kappaleethan ovat kuin paloja jotain Disneyn fantasiamaailmaa, siirrettynä moderniin ympäristöön, ja saattaa sieltä kuulla hiukan Danny Eflmaninkin sadunhohteisuutta. Samoilla linjoilla jatkaa Once Upon a Melody, jonka rauhaisa kulku jousien, koskettimien ja harrypottermaisen taian keskellä osataan pitää riittävän pienenä. Tämähän on jo lähempänä klassista musiikkia kuin rokkia ensinnäkään.

Mutta osataan kiekolla myös rokata, ja vieläpä mitä monipuolisemmin, 78 minuuttiin kun saa mahtumaan yhtä jos toistakin. Hold On To Love kasvaa yli seitsemän minuutin mitassaan rakkauden ylistyksen suureksi temppeliksi, blues-lähtöisen revittelyn kohdatessa sielukkaan totomaisen kevytrockin. Mielenkiintoinen valinta on myös Bob Dylanin ikoninen Blowin’ in the Wind, joka esitetään – ympäristö huomioon ottaen – suorastaan intiimin pienenä versiona.

Erityismaininnan ansaitsee myös päälle yhdeksänminuuttinen Valley, jonka ”The Magnificent 13” joukko esittää. Ja keitä nuo 13 vierasta ovatkaan? Steve Vai, Joe Bonamassa, Paul Gilbert, Neal Schon, Marty Friedman, Michael Lee Firkins, Mattias IA Eklundh, Greg Howe, Jeff Loomis, Richie Kotzen, Gus G, Steve Hunter ja Ben Woods. Näitä kokoontumisia ei tapahdu yhdessä universumissa kovinkaan montaa.

Levyn kolmestatoista oikeasta kappaleesta vain kolme on sellaisia, joilla ei kuulla lainkaan isonimisiä vierailijoita. Eli sen kalibeerin muusikkoja, joiden nimet mainitaan suluissa otsikon yhteydessä. Apuvoimat eivät kuitenkaan sumenna sitä suurta kuvaa, joka muodostuu taustalle. Kuvaa rakkaudesta, joka ei koskaan lopu ja kiitollisuutta elämästä, joka päivästä toiseen antaa jokaiselle meistä pieniä ihmeitä.