LAUMA: Keskeltä ohi

Piss Poor Company

LAUMAn debyyttialbumi ilmestyi jo lokakuun puolella, mutta Desibeli.net sai arvostelukappaleen kiekosta vasta jokin aika sitten. Onneksi ronskisti rämisevä suomenkielinen rock ei vanhene parissa kuukaudessa mihinkään, eikä sydämen lommoista ja kolhuista kertovat tarinat ole senkään vertaa kiinni ajassa.

Kiekon avaus on todella vahva, kuten debyyttipitkäsoitolla kuuluukin olla. The Smashing Pumpkinsia kotimaiseen indierokkiin törmäyttävä G(O)T hurmaa naivilla suuruudellaan, joka puristaa itselleen selätysvoiton ja saa uskomaan rakkauden ylivaltaan. Hieman myöhemmin kuultava Somelia nostaa jalkaa kaasulta, melodioiden kukkiessa sävykkäämmin rauhallisemmassa ympäristössä.

Ja tässä kohdin on kyllä nostettava erikseen hattua lyriikoille, joissa nettikiusaaminen ja muutkin arjen ’herkut’ osataan tuoda esiin tuoreella tavalla. Elohan on jokaisella meistä enemmän ja vähemmän vuoristoradassa roikkumista, mutta kaikkeen voi löytää yhä edelleen edes jotenkin erilaiselta vaikuttavan kulman. Samoista karmeista kurkistaa myös Ota mut kyytiin jos sä lähdet, jonka nopeassa kulussa saavutetaan se painostavan ahdistuksen tuntu, joka voi samaan aikaan tuottaa myös nautintoa. Tiedättehän sen tunteen, jossa seinät ovat kaatumassa päälle, mutta tiedät ehtiväsi niiden alta pois koska tänään kuulut voittajiin.

Albumin jälkimmäinen puolisko ei tarjoa aivan alun kaltaisia iskuja, mutta nostetaan esiin vielä helkkyvästi soiva Suolaa mun haavat, jonka kentmäinen sisäavaruus soi hienosti. CD-version loppuun on sijoitettu vielä kolme bonus-raitaa, jotka olisi ehkä kannattanut julkaista ihan omana EP-levynään.

Keskeltä ohi on mainiosti nimetty albumi. LAUMA näet soittaa suomenkielistä rokkia, jossa periaatteessa on kaikki valtavirran tunnusmerkit, mutta kaiutetut soundit ja kovat tekstit eivät pelaa ns. sääntöjen mukaan. Kappalemateriaalista olisikin saanut helposti työstettyä pehmeämpää, radioystävällisempää ja myyvämpää materiaalia helposti, mutta vaikeampaa on olla rehellinen omalle suunnalleen ja 90-luvun indierockin ujeltavalle kaiulle – ja näin LAUMA erottuu massasta kasvaen poikkeuksellisen persoonalliseksi debytantiksi.