Juhani Karastin Sähköpaimen: Täällä haisee kuolema (EP)

Omakustanne

Juhani Karastin Sähköpaimen tarjoilee Suomen Rovaniemeltä erikoista ja virkistävää suomirokkia. Nimi ei ollut itselleni ennestään tuttu, mutta on aina sitä iloisempi yllätys, kun suomalaisen progressiivisen rokin kentälle astuu uusia nimiä.

Soitanto vaihtelee laajalti: avauskappaleen Mustempaa ei ole elektronisista vaikutteista siirrytään sujuvasti EP:n nimikkokappaleen jatsahtavien tunnelmien kautta Rikki-kappaleen angstiseen huutoon. Yhtyeen soitto tuo yleisesti mieleen Sydän, sydämen äkkivääryyden ja Suomen tullin progeisen jatsahtavuuden risteytyksen. Miksei YUP:n perintöäkin voi vähän kuulla joissain sävelkuluissa.

Heti alusta Nuppu Oravaisen kosketinsoittimet ja taustalaulut tekevät vaikutuksensa ja hänen tyylitajunsa kantaa läpi koko levyn. Avauskappaleen lisäksi Mustelma peilissä -kappaleen pianointro nousee yhdeksi levyn kohokohdista. Se tuo mieleen Opethin ja Bo Kaspers Orkesterin sekoituksen tyylikkäällä tavalla. Muutenkin yhteissoitanto on tiukkaa ja kitaraefektit ovat hyvin harkittuja. Niitä on kultivoitu tyylikkäällä miksauksella.

Levyllä lievästi ongelmallisiksi kuitenkin nousevat kikkailevat sanoitukset. Mikko Laitilan ja Juha Koskelan lyyriset oivallukset ovat ajoittain hienoja, mutta hetkittäin ne taas tuntuvat päälleliimatuilta. He esimerkiksi katkovat lauseita kesken säkeen, joka on parhaimmillaan hieno tehokeino, mutta käy pidemmän päälle raskaaksi. Se on sen verran kohosteinen tyylikeino, että sitä olisi käytettävä säästeliäästi. Kikkailut myös vievät tenhoa muuten omalaatuiselta tarinankerronnalta. Tekstin ja riimien odotushorisonttia rikotaan jatkuvasti. Sanoituksista ei puutu vaarantuntua.

Kaikkiaan kyseessä on antoisa levy, jonka pariin tulee varmasti palattua myöhemminkin. Sen kuusi kappaletta kantavat hyvin oman painonsa. Näkisin ja kuulisin Jukka Karastin Sähköpaimenen mielellään jatkavan levytysuraansa vaikka kokopitkänkin levyn merkeissä.