Julkaistu: 28.11.2018
Arvostelija: Mika Roth
One Little Indian
Englantilais-yhdysvaltalainen Ruby Throat julkaisi vuosina 2007-2017 neljä pitkäsoittoa, joilla vokalisti Katie Jane Garside ja kitaristi Chris Whittingham työnsivät neofolkin ja vielä vaikeammin määriteltävän alternative folkin rajoja entistä kauemmas folkin lähtöpisteestä. Garsiden tunteikas ja sielukas laulu onkin sitä luokkaa, että jos se ei saa aikaiseksi minkäänlaisia reaktioita, on syytä tarkistaa oma pulssi. Duon tavoite on ollut alusta saakka raastaa kappaleet mahdollisimman paljaiksi, ja siinä kaksikko on myös onnistunut.
Hypnoottisesti etenevien raitojen marssi on kieltämättä vastustamatonta, ja päälle seitsenminuuttinen avausraita Stone Dress on edelleen melkoinen monoliitti apokalyptiseksi äityvää folkkia. Vähemmän on kuitenkin useimmiten enemmän, ja niukkuuden virvoittavasta lähteestä vapauttavimmin pulppuaa Hu’u, joka pitkän matkansa aikana lähestulkoon katoaa hetkittäin hiljaisuuden huminaan, vain noustakseen hetkeä myöhemmin takaisin pintaan entistäkin vahvempana. Aiemmin vain debyyttialbumi The Ventriloquistin erikoisversiolta löytynyt Marybell (Rides Into Town On A Pig) vie kaksikon western-maailman äärimmäisiin kolkkiin, kolkon countryn kolistessa toisinaan hyvinkin mittavan äänivallin päällä.
Stone Dress onkin niitä levyjä, joita pitää asettua rauhassa kuuntelemaan. Tämä ei ole taustamusiikkia ja kertakäyttömateriaalia, eikä duon tekemisiä ole aina vaivatonta seurata, mutta karussa minimalismissa ja harvoissa nuoteissa on myös parhaimmillaan jotain taianomaista. Jotain, joka tuntuu tulevan tämän maailman tuolta puolen, missä vain vähemmän voi olla enemmän.
Englantilais-yhdysvaltalainen neofolk-yhtye. Vokalisti Katie Jane Garside ja kitaristi Chris Whittingham työntävät vaikeasti määriteltävän alternative folkin rajoja entistä kauemmas lähtöpisteestä.
Linkki:
facebook.com/katiejanegarsiderubythroat
(Päivitetty 28.11.2018)