Levyarvio

Gulliver Sideburns: Two Sides and the Truth

Omakustanne

Minkälaiset voisivat olla Gulliverin pulisongit? Valtavat pulsarit ja musiikki yhdistyvät ainakin The Spiders from Marsin Trevor Bolderissa, ja kyseisen bassotaiteilijan sivutulet hakevat edelleen vertaisiaan, mutta yhden miehen muodostama Gulliver Sideburns nojaa musiikissaan enemmänkin 90- kuin 70-lukuun. Two Sides and the Truth on kansien mukaan ilmestynyt jo vuonna 2015, mutta Desibeli.netin postilaatikkoon kiekko kolahti vasta jokin aika sitten. Tosin aikahan on suhteellista niin julkaisujen kuin vaikutteidenkin saralla, pulisongeista nyt puhumattakaan.

Lähinnä ysärin kevytpsykedeelisestä kitararockista innoittunutta musiikkia on veistetty kahdentoista raidan verran, kokonaismitan lähennellessä tuntia. Gulliverin itsensä säveltämät, sanoittamat, laulamat ja soittamat siivut toistavat joissain määrin niin Stone Rosesin, varhaisen Radioheadin kuin hiukan Kula Shakerinkin tekemisiä. Brittiläisen kitararockin virtaa on kuitenkin lantrattu keveimmällä kotimaisella sipaisulla, sekä pariin biisiin hiipineillä Lenny Kravitz ja Americana -vaikutteilla. Länsituotteista etenkin muhevalla kitarasoundilla varustettu One of a Few iskee kuin trimmattu afro-kampaus, eikä fuzzin tutkinta vastaisuudessa olisi lainkaan tuomittava liike.

Eivätkä yllätykset jää suinkaan tähän, sillä grungesti jylläävä Truth osaa sanoa sanottavansa alle kolmessa minuutissa, avaten Gulliverille tyystin uusia kehityslinjoja tutkittavaksi. Liveraidaksi maskattu Never Let Go ottaa myös vapauksia linjasta ja erottuukin edukseen jälkimmäisellä puoliskolla. Vinkataanko tässä kohdin silmää jopa The Beatlesille – en pahastuisi, vaikka tuo olisi ihan tarkoituksellista.

Two Sides and the Truth on runsaasti rönsyilevä ja vallattomasti pörisevä paketti kitararockia, jota olisi tosin voinut tiivistää vähintäänkin viidenneksen verran. Gulliver on sanojaan parempi vokalisti ja kitaristi, eikä biisikynäkään näytä tärisevän pahemmin käsissä, joten rohkeasti vain uutta musiikkia maailmaan. Kelpo kitararockille on aina tilaa, etenkin sellaiselle joka on tehty täydestä sydämestä.

***--
Youtube last.fm

Arvioi levyä:

Ohjeet/Säännöt levykommentointiin:
  1. Kirjoita kyseisestä levystä/arviosta/kommenteista.
  2. Vältä mauttomuuksia, kiroilua, epäasiallisuuksia.
  3. Yritä löytää uusi näkökulma, mitä muut eivät ole vielä löytäneet.
  4. Arvio tai sen kommentointi on yhden ihmisen mielipide. Mikäli olet eri mieltä, voit kriittisestikin kommentoida sitä tai vaikka arvioida levyn uudelleen. Muista kuitenkin perustella mielipiteesi.
Mitkä kommentit tullaan poistamaan:
  1. Vain muutaman sanan sisältävät kommentit.
  2. Kommentit, joissa on mauttomuuksia, kiroilua, epäasiallisuuksia.
  3. Kommentit, jotka toistavat aikaisempia kommentteja ja eivät näin ollen tuo mitään uutta.
  4. Tekstit, jotka eivät sisällä mitään kommentointia (esim. 'ihan mielettömän hyvä, osta levy, maailman paras bändi, rakastan eusebiusta, jee!!!!' -tyyppiset tekstit poistetaan).
Muista: Tämä on mahdollisuus piileville kriitikoille astua esiin.
Tähdet:  Muista, että keskivertolevy on **1/2 tai ***. Vain aniharva levy on ***** tai 1/2.
Arviosi:

Halutessasi voit käyttää tekstissäsi myös seuraavia HTML -merkkejä:
<b> <i> <a> <em> <br> <strong> <blockquote> <tt> <li> <ol> <ul>

Artistihaku
Artisti

Gulliver Sideburns

Kotimainen yhden miehen muodostama kitararock yhtye/projekti, jonka selvimmät vaikutteet kumpuavat 90-luvulta.

Linkki:
facebook.com/gsideburns

(Päivitetty 27.11.2018)

Levyarviot

Two Sides and the Truth
***--
27.11.2018
Arvostelijana Mika Roth