Panssarijuna: Voiko tähän kuolla

Voiko tähän kirjoittaa, että Panssarijunan inhorealismikupletit ovat saaneet suorastaan kantaaottavia piirteitä? Onko tilanne todella äitynyt jo niin pahaksi, että Panssarijuna joutuu aidosti koskettamaan ihmisiä? Vai onko se vain ohimenevä illuusio, jota vauhdittavat esimerkiksi Voiko tähän kuolla -albumin Perusturva-avausraita, joka tuo mieleen Pelle Miljoonan?

Traumabluesin sanansaattajien noin neljäs albumi ottaa hampaisiinsa länsimaisen ihmisen pyhimmästä pyhimmän: työn. Koska työn merkitys on ottanut laumapsykoosista kärsivällä maapallolla vallan kaikesta, huumori työstä ei tunnu niin hauskalta kuin huumori hulluista, epänormaaleista ja alkoholisoituneista ihmisistä. Siitäkin huolimatta, että työn käyttäminen elämän pelastusrenkaana on hullua, epänormaalia ja takuulla altista alkoholismille.

“Ihan kivan” tunne on silti merkillisen voimakas. Voiko tähän olla syynä se, että Perusturva, albumin nimiraita, yksinkertaisen kaunis Sä vaihdoit sun nimee ja hersyvä Julkaisujärjestelmästä ovat yksinkertaisesti liian hyviä biisejä muiden rinnalla? Tämä kaksijakoisuus saa tuntemaan, että kenties EP-muoto olisi tällä kertaa toiminut paremmin.