Markiisi Ahonen: Joulu ikuinen

Omakustanne

Joulu ikuinen on kiistatta mitä ristiriitaisin levy, kuten laulaja-lauluntekijä Markiisi Ahonen itsekin tietää. Alkujaan miehen tarkoitus oli kuuleman mukaan luoda vain rauhallista ja lämmintä musiikkia, joka saisi innoituksensa luonnon loputtomasta ihmeellisyydestä. Lopputulos on kuitenkin jotain huomattavasti synkempää, jos se rauhallisuus ja meditatiivisuus nyt onnistuttiinkin saavuttamaan.

Avauksena kuultava Tämä rauha syntyi ensimmäisenä kahdeksan biisin nipusta, ja se tyhjentääkin jo pajatson laitoja myöten synkällä folkillaan. Äänessä on maailmaan pettynyt mies, akustisen kitaran saadessa piirtää suurimman osan vähistä taustan viivoista. Toki miehen ja kitaran lisäksi kuullaan muutakin, mutta kovin on soundi alakuloinen, surullinen, maahan lyöty, kohtaloonsa tyytynyt ja kapea.

Näillä korteilla mennäänkin sitten alusta loppuun saakka, eikä Joulu ikuinen ole mikään helpoin kokonaisuus niellä. Linnunlaululla ryyditetty Vain hiljaisuus parantaa ei ole juuri sisaruksiaan iloisempi numero, mutta kappaleen kulussa on sentään pientä viittausta Leonard Cohenin tekemisiin. Eihän tuo Montrealin suuri runoilijakaan mikään iloinen veikko ollut, mutta surussakin on tunnetusti sävyjä. Noilla samoilla murskaavan kauneuden tietämillä liikkuu myös Maa antaa, maa ottaa pois, jos nyt Nick Cave -pitoisuus onkin aiempaa korkeampi.

Joulu ikuinen on hartioita painava levy, mutta toisinaan Markiisin synkkyyteen taipuvainen folk voi olla jopa kuin terapiaa. Etenkin kun olemme matkalla kohti vuoden myydyintä juhlaa.