Julkaistu: 14.11.2018
Arvostelija: Mika Roth

Anti-
New Yorkin Brooklynist� kotoisin oleva Doe Paoro on pinonnut kolmannella albumillaan palikat melko perusteellisella tavalla uuteen j�rjestykseen. Siin� miss� Sonia Kreitzerin alter ego on aiemmin esiintynyt syntetisaattoreiden ja muunlaisen konevoiman avustamana, ottaa Soft Power energiansa nimenmukaisesti pehme�mmist� l�hteist�.
Paoron soundi onkin siin� m��rin luomu ja orgaaninen, ett� juurekas pop voisi hyvinkin olla per�isin jostain 70-luvun vaiheilta. Analogisuus, ik��ntyneet efektit ja h�rski 60-luvun fiilisten esiin tuominen ei ole kuitenkaan p��lle liimatun oloista, sill� vasta n�ill� soundeilla ja s�vyill� Paoron upea laulu��ni p��see viimein kunnolla oikeuksiinsa.
Onkin vaikea p��tt�� mit� kappaletta pit�isi ylist�� eniten, sill� Guiltyn soul-pop saa syd�men v�r�htelem��n torvien, koskettimien ja suruisan melodian tahtiin. Toisaalta The Ronettesin luomalle perustalle rakennettu Over on kolmessa ja puolessa minuutissaan aivan liian nopeasti ohi, stemmalaulujen ja alkuper�isen rock�n�rollin likist�ess� rinnasta. Together Apart on puolestaan suuri puoliballadi 60-luvun tytt�b�ndisoundin, garagen, pop-koukkujen ja jopa rockin rakentaessa upeita puitteita Paoron sielukkaalle vokalisoinnille.
Soft Power sortuu toisinaan pastissilta haiskahtavalle kunnianosoitukseksi, jokaisen kulman ja hitusen muistuttaessa menneist� ajoista, mutta annetaan se nyt t�ll� kertaa anteeksi. Kyll� 50 vuotta on jo riitt�v�n pitk� aika siihen, ett� jonkin ��reen voi palata.




Yhdysvaltalaisen Sonia Kreitzerin alter ego esitti aluksi musiikkinsa syntetisaattoreiden avulla, mutta l�ysi kolmannella sooloalbumillaan luomukkaan 60-luvun soundin.
Linkki:
doepaoro.com
(P�ivitetty 14.11.2018)