Syskofrenia: Minä

Eclipse Music

Jazzahtavaa, kevyttä poppia esittävä Syskofrenia pääsi yllättämään reilu pari vuotta sitten, kun Kasvoton kaupunki EP esitteli Saga Söderströmin johtaman yhtyeen. Neljän biisin mittainen pikkukiekko lupailikin paljon, mutta jätti tulevaisuuden myös riittävän avoimeksi. Nyt on koittanut pitkäsoiton aika, ja ydinkysymys kuuluukin: kuinka bändin soundi ja dynamiikka toimii reilun puolen tunnin mittaisena annoksena?

Albumin ensimmäinen vartti on vahvojen lenkkien ketjua, bändin päästessä esittelemään osaamistaan ja dynamiikan tajuaan. Syskofrenian soundissa progehtava poprock, kevyt jazz ja singer-songwriter tyyli yhdistyvät kauniilla ja miellyttävällä tavalla, ilman tarpeettoman sokerisuuden rasitteita. Söderströmin laulu polveilee melodioiden ympärillä, koskettimien noustessa myös merkittävään asemaan tarinoiden kertomisessa. Lisäsyvyyttä luodaan vielä torvien ja rytmisoittimien avulla, mutta sovituksia ei ole ahdettu tukkoon, vaan biisit saavat soida avarina. Ja juuri tuossa avoimessa äänimaisemassa Syskofrenian taikavoima piilee.

Sinkkunakin julkaistu Sinusta kertoo menneestä rakkaudesta ultrabramaisen toteavasti, hymyjen alla piilevien sydänsurujen muistuttaessa nuoren lemmen sudenkuopista. Hetki vielä on kuin astetta aikuisempi ja svengaavampi versio samasta tarinasta, jossa Amorin nuolia ollaan jälleen latailemassa – eikä aina ole täysin selvää, kuka oikeastaan haluaa ja mitäkin. Tätä taustaa vasten tuntuu miltei kummalta, että avaukseksi on sijoitettu lapsuuden traumoista mahdollisesti kertova Anna mun nukkua. Kappaleen synkkämielisyyteen palataan vasta päätöksenä kuultavassa Jotain kaunista rumalla pohjalla -siivussa, joka niin ikään antaa (tai tässä tapauksessa jättää) albumista tarpeettoman tummasävyisen vaikutelman.

Alun ja lopun välissä koetaan onneksi joitain muitakin ilon hetkiä, ja esimerkiksi ironialla pelaava Uusi minä saa taatusti aikaiseksi jonkinlaisen reaktion miltei jokaisessa kuulijassa. Annetaan tunnustus myös pirtsakalle Leikitään-loikinnalle, jossa pop-balladi, päiväkirjamainen unelmointi ja isommista asioista vihjaileva teksti saavat aikaiseksi kummia.

Syskofrenia on kuluneiden vuosien aikana muuntunut, jalostunut ja kasvanut, mutta vaikka Minä jää ehkä albumina kaipaamaan sitä täydellistä hittibiisiä, voi siltä löytää monia arvokkaita pikkuhelmiä. Nyt kun seuraavaa äänitettä ei vain tarvitsisi odottaa yli kahta vuotta.