Supreme Havoc: One and All

Omakustanne

D-beat ei kohtaa kovinkaan usein sludgen ja doomin kalmaisia ketoja näillä main, mutta kotimainen Supreme Havoc yhdistää juurikin nuo metallin juonteet toisiinsa. Vuodesta 2014 toiminnassa ollut kokoonpano pistääkin eri genrejen sääntöjä uusiksi ensimmäisellä pitkäsoitollaan, joka pyrkii lohkaisemaan useammasta maailmasta parhaat palaset itselleen.

Alle puolen tunnin mittaiseksi jäävä One and All on seitsemän biisin ja alle minuutin mittaiseksi pätkityn Fatal-raidan muodostama kokonaisuus, jolla himmailu ja synkistely jää melko selvästi oppositioon verrattuna nopeimpiin osuuksiin. Edellä mainittu Fatal on nipun tappavin hc-isku, jonka vastapainona kuullaan välittömästi Extinct-raahaus, jolla nelihenkinen yhtye on kaikista doomahtavin. Mitä sitten jää näiden ääripäiden väliin, ja kuinka yhtyeen onnistuu rakentamaan näistä moninaisista aineksista ehyen albumikokonaisuuden?

Aloitetaan hyvistä uutisista. Soundillisesti Seinäjoen metallistit ovat yhtä tukevaa tekoa kuin vaikkapa Neurosis, jonka takavuosien albumit lienevät myös pohjanmaalaisille tuttuja tapauksia. Vokalisti M. Hankaniemi pysyy kovemmassakin ravissa komentajan paikalla, ja herran käreä ilmaisu on ehdottomasti yksi bändin valteista. Mielenkiintoisia ja onnistuneita ovat myös metallisoundien sekoittelu, sekä rytmiikan kanssa kikkailu.

Sen sijaan satunnaisesti pintaan nousevat noiserockin ja punkin kokkareet hakevat mielestäni yhä sitä toimivinta muotoaan. Toinen ongelma on heikoimmillaan keskinkertaiseksi äityvä biisikynä, josta ei ole saatu loihdittua riittävästi Noughin ja Feralin kaltaisia täysosumia. Lupaavaa silti, joten jäädään mielenkiinnolla odottamaan bändin seuraavia liikkeitä.