Creye: Creye

Frontiers Records

Perinteisessä mielessä albumimitta on siitä kätevä, että sen avulla voidaan esitellä artistin/bändin eri vahvuuksia useamman raidan avulla. Avainkohtia voidaan ripotella albumimitan kummallekin puoliskolle, jotta kokonaisuus olisi vielä mitä tasapainoisin mahdollinen.

Ruotsalainen Creye ei moiseen hidasteluun usko, vaan lataa esikoispitkäsoittonsa kahdella ensimmäisellä raidalla maisemaan jo kaiken mahdollisen. Bändin melodisen hard rockin glamahtava kimallus nousee suoraan 80-luvun suurista nimistä, soundien riipoessa äärimmäisen läheltä Bon Jovin Europen ja näiden lukemattomien apinoijien tekemisiä. Onko tämä sitten hyvä vai huono asia, sen jätän jokaisen itse päätettäväksi, mutta ainakin ruotsalaiset ovat visiolleen uskollisia.

Holding On nitoo Joey Tempestin rokimman laulutyylin Van Halenin syntikkavahvistettujen soundien kylkeen häpeilemättömästi. Ja miksi ei nitoisi, sillä niin kappaleen rakenteet kuin sen toteutuskin tekevät kunniaa genrelle. Nothing to Lose on puolestaan se kadotettu Survivorin raita, joka tehtiin niiden Rocky-elokuvien teemahittien välissä. Näissä siivuissa Creye lainaa, mutta tekee sen tyylillä ja taiten, jolloin kuulijalle ei synny tunnetta, että nyt muuten viedään naapurilta liikaa.

Rokattuaan hetken kimallekukkalan huipulla Creye kuitenkin tuntuu menettävän vainunsa. Biiseissä on tästä eteenkin päin kyllä melodiaa ja modulaatioita, tarttuvaa kertsin palaa ja napsakoita synasoundeja ohuiden kitaroiden tukena, mutta edes balladivaihde ei pelasta tylsistymiseltä. Vielä kohtalokkaampaa on lipsuminen menevän bilehardrockin puolelta taskulämpimän AOR-soseen pariin, sillä kun se vähäkin särmä katoaa, on Creye auttamattoman ulapalla.

Kaksi tähteä kahdesta vahvasta avausbiisistä, sekä Christinan lyhyistä hetkistä kasari-Heartin maisemissa. Tehtiinkö albumi sittenkin liian aikaisin, kun aineksia olisi ollut enemmänkin vahvan EP:n purkittamiseen?