Haamurakastaja: Haamurakastaja

Concorde Music Company

Haamurakastaja on debytantti, mutta bändin miehistöä on marinoitu jo useammissakin liemissä. Eikä missään ihan pikkubändeissä, sillä historiaosuudessa mainitaan mm. Neljä Ruusua, Mana Mana ja Kumikameli. Joensuun lisäksi näitä viittä miestä yhdistää rakkaus kotimaiseen menneiden vuosien musiikkiin, eikä niillä genreaidoilla ole tässä yhteydessä niin väliä.

Ensimmäisillä pyörityksillä ryhmän toisinaan juustoiseksikin äityvä iskelmäjazzpoprock tahtoi törkkiä hieman vastaan, mutta kun alkukankeudesta päästiin eroon, osoittautui bändin mehukattitonkan sisältö kerrassaan maukkaaksi keitokseksi. Tässähän on nyt kourittu suomalaisen iskelmän historiaa niin syvältä, että edellinen 20-lukukin tulee joillain raidoilla vastaan. Miltei sadan vuoden päästä on omaksuttu myös svengaavan jatsin kevyt kosketus, jossa erittäin epäsuomalainen ilomielisyys kukkii muillakin kuin mustavalkoisilla väreillä. Siihen päälle kun ladotaan sitten tapauskohtaisesti 70-luvun kaihoaa, 50-luvun pehmeää rockia ja aavistus rautalankaa, niin johan on tiukka puserrus tällä haamurakastajalla.

Soundi on rehvakkaan erilainen, mutta miten on sitten itse niiden biisien laita? 70-luvun progen portteja yllättäen kolisteleva Elämäntapainkkari pysäyttää kerran toisensa jälkeen, mistä kiitos kuuluu astetta raskaammalle ja synkemmälle soundille (olenhan kuitenkin finnougri). Tehosekoitin-vaikutteinen Rakkautta sukanvarteen on mitä radiokelpoisin siivu, jonka tarttuvuus saa flunssankin vaikuttamaan harmittomalta. Nopeaa jazzpoppiaan rusetti auki rullaava Huipulla on myös ehdottomasti koettava pala kutukoskettimineen ja napsakoine lyriikoineen kaikkineen.

Kun biisinippua tarkastelee entistäkin suuremmalla suurennuslasilla, on pakko todeta kylmän kostea fakta: koriin ei ole siunaantunut ainuttakaan hutia. Niinpä kun päälle 6-minuuttinen päätösraita En vaadi tanssimaan on saanut viimein siivottua jalkansa lattialta, on sielussa lämpimän miellyttävä olo. Haamurakastaja yhdistää plus satavuotisen Suomen musiikkihistorian viihdyttävämpiä juonteita punokseksi, jota hypisteleekin jo pian kuin katolinen rukousnauhaansa.