[Owt kri]: Ximenes

Omakustanne

Uskonto on kautta aikain ollut ihmisiä kiehtova, manipuloiva, viekoitteleva ja joskus kauhistuttavakin asia. Uskon nimissä on tehty upeita ja hirvittäviä asioita, sen avulla ihmiset ovat ylittäneet itsensä ja sen myötä toiset ovat vajonneet alimpien viettiensä vietäviksi. Ximenes de Cisneros on nykyisestä näkökulmasta katsottuna vähintäänkin ristiriitainen henkilö, sillä omassa vakaassa ja horjumattomassa uskossaan tämä suuren inkvisition avainhenkilö oli tekemässä päätöksiä, joiden myötä lukemattomat määrät ihmisiä joutuivat kärsimään eri tavoin.

[Owt kri] lähestyy Ximenes-teoksessaan näitä vaikeita kysymyksiä ihmisäänen voimin. Kokeelliseksi dark ambientiksi levy on poikkeuksellisen riisuttu, koska vaimeissa taustoissa kuullaan ainoastaan ihmisääniä ja joitain hillittyjä elektronisia efektejä. Ydin on siis ihmisen ääni, hymistyjen ja mutistujen sanojen miltei kadotessa kaikuihin, tilaan ja aikaan. Tämä onkin eräänlainen Dark ambient messu – siinä lähin kuvaus, jonka albumia kuunnellessa keksin.

Ääniä on käsitelty, muokattu ja filtteröity, mutta niiden ihmisyyttä ei ole onneksi kadotettu työstössä, jolloin teos on läheisempi, puhuttelevampi ja koskettavampi. Vaikka osa aihepiiristä on kaikessa mittakaavassaan sielua kylmäävää, pysyttelee Ximenes hämärässä valossa ja kaukana massiivisista kohotuksista. Näistä raidoista voikin aistia katumuksen, pohdinnan, totuuden etsinnän ja nöyryyden, tai ehkä jokainen meistä voi kuulla äänten kerroksista sitä mitä itse etsii?

Kaikki raidat ovat saaneet latinankielisen nimen, joten kuullut ihmisäänet mitä luultavimmin toistavat kyseisen kielen sanoja. Latinaa taitamattomana en voi kommentoida kovinkaan paljoa lyyrista puolta, mutta toki taivaiden kuningattaresta, eli Neitsyt Mariasta, innoittunut Regina Caeli osaa välittää kuvastonsa ilman yhteistä kieltäkin. Viimeisenä kuultava Ad Caelum on puolestaan yli 11 minuuttinen jättiläinen, jonka kolkot äänimatot johdattavat nähtävästi kohti taivasta. Vai onko se taivas ensinnäkään, johon tässä päädytään?

Inkvisitio jätti jälkensä eurooppalaiseen ihmiseen, joka näinä päivinä pohtii omaa tietään ja merkitystään. Mutta puhdistukset, vainot ja uskonnon varjolla omien etujen ajaminen ovat edelleen tätä päivää, joten ehkäpä Ximenes de Cisnerosin tarinasta voidaan yhä oppia tärkeitä asioita. Messumainen Ximenes on levynä raskas kuin keskiaikainen kirkko, mutta eri tavoin kuin aiemmat [Owt kri] -albumit. En vieläkään osaa sanoa onko se enemmän hyvä kuin huono asia, liikettä ainakin on.