Theomania: Bury Them All Alive

Omakustanne

Pohjois-Suomesta kotoisin oleva Theomania perustettiin loppuvuodesta 2015, joten ik�� mittariin on kertynyt vasta kolmen vuoden verran. Siin� miss� suurin osa muista b�ndeist� ryhtyy aluksi ty�st�m��n demoja, otti Theomania ensiaskeleensa rohkeasti. Yhtye ryhtyi tekem��n saman tien debyyttialbumiaan, jolla duosta oikeaksi b�ndiksi hiljalleen kasvava Theomania tekisi itsens� tutuksi muulle maailmalle. Rohkeudesta on pakko nostaa hattua, mutta kuinka suunnitelma lopulta toteutui?

Bury Them All Alive on mielenkiintoinen sekoitus metallin eri osa-alueita, teatraalisuutta ja progea. Metallin universumista mukaan on napsittu kaikkea sopivaa niin monesta eri laarista, ett� kaikkien alkuperien listaaminen on oikeastaan jo tarpeetonta. P��llimm�isen� vaikutteena on er��nlainen death metal versio Nightwishin melodisuudesta ja Andrew Lloyd Webberin mahtipontisesta vision��risyydest�, joita ryyditet��n sinfonisella progella. Naislaulu ei t�ll� kiekolla saa parrasvaloja, vaan estradin etuosa on varattu death-m�rin�lle sek� melodisen komealle mieslaululle.

Theomanian metallimankelissa vauhti, voima ja melodisuus ovat avaintekij�it�, joiden avulla b�ndi vy�rytt�� lohkareitaan eteenp�in. Tarinoiden kuvasto on mit� shakespearemaisinta, kuoleman, hulluuden ja harhojen v�ritt�ess� synkkyytt� syleilevi� rivej�, mutta toisaalta se jos mik� sopii t�llaiseen m�rk�oopperaan kuin viitta Draculan harteille. Merkitt�v�� on my�s uskottavuuden saavuttaminen, sill� kevyemm�lle otteella touhu saattaisi karata tahattoman parodian puolelle.

Alkupuolella levy� etenkin Catatonic Continuum pist�� operettivaihdetta metallin silm��n riemullisesti, tasapainoillen siell� sopivan ja liian vaikeasti kartoitettavan rajamaastossa. Lopussa raivoisaksi julistukseksi kasvava Emptiness osoittaa puolestaan, ett� melodisesta metallistakin voi takoa vimmaista jytyytyst� ilman murskaavia kitaravalleja. Toki kitara on t�rke� osanen, mutta niin on my�s kaiken itsest��n antava vokalisti sek� kovaa k�tt� saavat koskettimet.

Muoto on siis hallussa ja peruspalikat kohdillaan, mutta ne iskevimm�t biisit j��v�t t�ll� er�� puuttumaan. Bury Them All Alive on pienist� puutteistaan huolimatta silti komea avaus, josta voi olla ylpe�. Nyt vain pidemm�lle ja eteenp�in, horisontissa on edelleen yllin kyllin tilaa laajentumiselle.