Daggerplay: Subterranean Reality

Omakustanne

Helsinkiläinen Daggerplay julkaisi ensimmäisen pitkäsoittonsa viisi vuotta sitten, mutta tuolloin punkrokkareiden kiekko livahti syystä tai toisesta tutkaruutuni ohitse. Toinen albumi, Subterranean Reality, pääsikin iskemään hieman puskista, koska bändin digisinkutkaan eivät tässä välissä ole (ainakaan tietääkseni) saavuttaneet korviani.

Mistä siis komean nimen ja kannen omaava Subterranean Reality on tehty? Aineksia on napsittu sieltä ja täältä, etenkin muutamien jenkkiorkestereiden vaikuttaessa mitä ilmeisimmin taustalla. Paketin pohjana toimii punkahtava ja rollaava rock, jossa noin kolmessa minuutissa saadaan sanottua kaikki oleellinen. Lyriikat saatetaan maailmaan hiotulla amerikanenglannilla, tarinoiden kertoessa niistä arjen jutuista, ongelmista ja päätöksistä, elon suuruudesta ja pienuudesta.

Rivakasti etenevät biisit purskahtelevat melodisuutta ja voimaa, josta on oikeastaan melko lyhyt matka power-popin säröön. Tämä ei ole kuitenkaan millään tavoin heikkoudeksi laskettava asia, sillä vaikka tarjolla on isoja kertosäkeitä, osaa ryhmä pitää myös rosoisuuspitoisuutensa riittävän kokoisena. Ainesosat ovat tuttuja, turvallisia ja tehokkaita, joten miksipä niitä ei käyttäisi? Daggerplay ei kaada patsaita tai murra patoja, mutta vaikka Subterranean Reality on kovin ennalta-arvattavaa kauraa, maistuu se sopivassa kohdassa makoisalle.