Telegrafberget: I Färg

Omakustanne

Telegrafberget saattaa yhtyeen nimenä olla yksi hankalimmista, noin googlettamisen kannalta siis, mutta nimi se on tuokin. Ikean lyijykynällä (kuuleman mukaan) kirjoitetussa saatekirjeessä pohditaan yksilön ja yksilöllisyyden tilaa maailmassa, jossa yksilöys on kaikki ja ei mitään. Kahden vuoden takaisella debyyttilevyllään yhtye teki nopeaa jälkeä, välttäen hinkkailun ja ylituottamisen sudenkuopat. Sama meno jatkuu myös nyt, vaikka hiomapaperi taitaa olla astetta hienompaa kuin edellisellä kerralla.

Kirpsakka mutta aisoissa pysyvä kitararock sekä melankolinen kitarapop, näillä aineksilla ryhmä on saanut kasaan 13 kappaleen mittaisen albumikokonaisuuden, jolla lämminhenkinen tunnelma on kaiken avain. Albumi käynnistyy härskisti Kentin myöhempien aikojen kitarapoprockilla, jossa leijailu ja ilmavuus saivat yliotteen synkemmistä juonteista, mutta joka osasi silti tarttua tervan tavoin. Kaiho ja kaipuu kasvavat kuin luonnostaan joka raosta, sydämen pysyessä kuitenkin alati keveänä. Little Ray loikkaa instrumentaalirautalangan satulaan, eikä tuon hepan selästä enää vilkuilla taaksepäin, päivän paistaessa kuin lapsuuden parhaina kesinä.

Fantomen kommer jurnuttaa varovaisesti mustan funkin, vielä epäröivämmin 70-lukulaisen waka-waka soundin, sekä tietysti sielukkaan rockin parissa kuten nimikin jo velvoittaa. Telegrafberget ei kuitenkaan sorru halpaan nostalgiaan, vaan osaa lantrata tekemisiään myös tuoreemmilla nesteillä. Fantomen Kommer Igen ei sen sijaan saa enää samaa roihua aikaiseksi, vaikka laajakangassoundit osuvatkin esteettisesti otolliseen kohtaan. Song for Pete Malmi ottaa puolestaan mukaan kuusarifolkrockin DNA:ta sen verran, että törmäys eri aikakauteen ei jätä pahempaa kraatteria maisemaan.

Aluksi I Färg vaikutti sekavalta, poukkoilevalta, ydinlankansa hukanneelta ja jopa hiukan epävarmalta kokoelmalta kaikkea mitä nyt vain on sattunut osumaan kohdalle. Mutta hiljalleen levy on noussut kahden tähden hutaisusta vahvaksi neljän tähden kokonaisuudeksi, jossa jopa viiden sentin thebeatlesmainen An Hour With Telegrafberget osuu kohdilleen.