Rami Vierula: Ikuinen yö

Omakustanne

Delay Treesin pistettyä pillit pussiin on Rami Vierula palannut jälleen soolouransa pariin. Aiemmin 23:23-esiintymisnimeäkin käyttänyt Vierula on kasannut albuminsa pitkälti vuoden 2017 aikana, eli samassa vaiheessa kun Delay Trees oli hiljalleen siirtymässä ajasta ikuisuuteen. Esiintymiskielikin on vaihtunut suomeksi, musiikin ollessa melodista, eteeristä ja harsomaista poprockia.

Yhdeksän kappaletta, joista kaksi on instrumentaaleja. Kokonaiskesto hieman päälle puoli tuntia, mikä on näin intiimin musiikin ääressä juurikin sopiva mitta. Albumin maiseman tavallaan halkaisee lempeän leppoinen poprockin virta, joka lohduttaa ja kehottaa hiljentymään näiden pienimuotoisten numeroiden äärellä. Ikuinen yö onkin nimenä mitä osuvin, sillä albumi levittäytyy kuin kaiken peittävä kangas kuulijan ylle, ilman tukahtumisen tai edes pienimmänkään ahdistuksen tunnetta. Kuulaissa kappalerakenteissa vuoronsa saavat monet, pääosin akustiset, soittimet, mutta äänten yhteistyö on kuin ilmava usva autereisessa maisemassa.

Periaatteessa ilmassa on siis toisinaan hyvinkin paljon kaikkea, mutta silti mielen täyttää keveyden tunne musiikkia kuunnellessa. Näin vaikka kappaleiden aihepiirit ovat kovasti tummuuteen taipuvaisia. Vierula pohtii asemaansa maailmassa ja niitä outoja asioita, joita meille tapahtuu elämässä, ja etenkin sen reuna-alueilla. Teksteistä voi aistia myös rakkauden, ihmisyyden ja kaiken katoavaisuuden pohdintaa, kuolemakin on mukana mutta ei kaiken tukahduttavana voimana, vaan enemmänkin reittinä johonkin toiseen paikkaan ja olemisen muotoon.

Ikuinen yö on erittäin henkilökohtaisen tuntuinen teos, joka käsittelee perustavanlaatuisia asioita. Se kertoo rikkoutuneista väleistä ja erilaisten asioiden päättymisestä tavalla, joka on ollut varmasti terapeuttista luojalleen. Ja nuo tunteet välittyvät myös kuulijoille, kullekin tietysti omalla henkilökohtaisella tavallaan.