Poison Whisky: Poison Whisky

Lattamoro Records / Keravan Ääni ja Levy

Poison Whiskyn rehellisyys on suorastaan kiitettävää luokkaa, mikä käy ilmi jo debyyttialbumin saatekirjeessä. Asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, eikä mitään jätetä tulkinnan varaan. Monista yhteyksistä ja yhtyeistä tutut Taneli Jarva ja Maike Valanne ovat saaneet taakseen Christian Schäferin rummutuksen, jonka voimin herrain proto-punkin, metallin, rockin ja hardcoren tienoilla möyryävä meno pysyy raiteillaan.

Nyt keskitytään siis vain ja ainoastaan olennaiseen, eikä karmeihin kiinnitellä mitään ylimääräisiä krumelunkeja. Trio ei ole keksimässä rock’n’rollia uudelleen, vaan antamassa sille – sekä meille kaikille muille – mojovaa potkua takalistoon. Ja saappaana toimii Lemmyn lapikas, joka takaakin melkoiset kyydit. Menon raakuusmomentti painuu sinne hardcoren tuimemmalle puolelle, mutta selvin ja tunnistettavin suunta on Motörheadin varikko. Ja mikäs tässä on päästellä menemään, kun 12 raidan joukossa on peräti viisi alle kaksiminuuttista pikataivalta.

Hardcore-räimeen vastapainona on kuitenkin myös muita juonteita, eli ei tässä ihan yhden viskimerkin juottolassa rällätä. Viisiminuuttinen Fuck Up Your Life on valkoisen miehen blues-rockia, jos nyt erittäin rämisevää ja romuluista sellaista. Mutta olennainen välittyy, ja sehän on lopulta ainoa merkittävä pointti. Saddest Man on Earth tuo mukaan hiukan Neurosista ja synkimmän grungen epätoivoa, mutta eiväthän nämä heput pysy millään kurissa.

Nostetaan nyt esiin vielä mukavasti junttaava Don’t Be Long (If You Don’t Belong) ja tiukassa nimikisassa kultapokaalin nappaava Avalanche of Shit, jotka sivelevät loppuliukuun moottoriöljyä ja saavat pitkäsoiton täyttämään pitkäsoiton mitat. Suositellaan nautittavaksi jonkin janojuoman kera, eikä normaalia mittavampi äänenpaine ainakaan vahingoita toimivuutta.