Jarkko Martikainen & Luotetut miehet: Aina auki

Sakara Records

Jarkko Martikainen ratsastaa pelotta pelkoa vastaan. Hän ei kuitenkaan julista tai naulaa teesejään kenenkään pöytään tai kieleen, vaan toimii joko tapahtumien ulkopuolisena kertojana tai asettuu arjen hahmojen saappaisiin, housuihin ja hameisiin. Niiden sisuksista Martikainen tarjoilee tilanteesta riippuen joko sympatiaa tai suoraa puhetta.

Vaikka Aina auki ei ole Usko-Toivo-Rakkaus-trilogian tapaan teemalevy, pelon monet värit ja väristykset ovat vahvasti läsnä. Muiden tuomitseman rakkauden pelko vaihtuu pelottomuudeksi. Pelko vierasta kohtaan ja nuoruuden pelottomuus törmäävät. Pelossa tehdyt, omaa ihmisarvoa alentavat ratkaisut herättävät kysymyksiä enemmän kuin vastauksia. Kuten myös odottamattomista käänteistä juontuva pelko ja normista poikkeamisen pelko. Martikainen kääntelee pakastaan töyssyisiä tarinoita, jotka kunnan- ja valtionisät ja -äidit haluaisivat siivota mielestään.

Tarkkailuluokan priimusoppilas toimii arkisen havainnoinnin lisäksi omakohtaisten kokemusten luennoijana. Nimiraita toimii myös itseanalyysinä ja Kiitos kaikesta on musiikillinen muistokirjoitus rakkaalle koiralle. Helposti syttyvät päät herättää kenties kaikuja myös taiteilijan omasta nuoruudesta keikkaelämän rattaissa.

Musiikillisesti Aina auki on paluuta Koirien taivas -albumin sävykkääseen ja 1960-lukuisen melodisen Leevi-popin pariin, Ruosterastaat-edeltäjänsä rokkivaihteen jälkeen. Menneeseen Martikainen palaa myös iskemällä silmään surrealistisen satiirin vaihteen oikeastaan ensimmäistä kertaa YUP-aikojen jälkeen. Kenties Donald Trumpin päättömyyksien innoittamana esitellään Pentti, päätön presidentti: Oli tunnelma kuin polteltaisiin jäätä/adjutanttikos se apuun säntääkään/kun huutaa katsojille, niin ei ole päätä/mutta huojentukaa hyvät ihmiset/ja huomatkaa, ei häntääkään.

Erona tietysti se, että Pentti osoittautuu vallan oivalliseksi valtion päämieheksi.