Alkymist: Alkymist

Indisciplinarian

Tanskalainen Alkymist on suhteellisen tuore yhtye, sillä bändin alkusanat lausuttiin vuonna 2016 ja kokoonpano täydentyi vasta seuraavana vuonna. Loppuvuodesta 2017 nelikko äänitti ensimmäisen EP-levynsä, Elementin, jolta esikoisalbumille mukaan otettiin neljästä biisistä kolme. Ainoa sivuutettu esikoisen kappale on näin ollen Black Egypt, mutta kuinka ollakaan Alkymistille on luotu minuutin mittainen Black Egypt II -välisoitto, eli kaikki linkit löytyvät.

Pääasiallisina ainesosina tässä alkemistin kammiossa syntyneessä keitoksessa ovat post-metal, stoner, doom ja sludge, eli raskasta, hidasta ja painostavaa on Alkymistin raahaus. Viidestä oikeasta kappaleesta vain yksi on alle kuusiminuuttinen, toiseksi lyhimmän vedon jäädessä karvan alle kahdeksan minuutin rajan. Kuten arvata saattaa, riffi on näiden biisien kuningas, biisien palasten jalostuessa kiireettä ja hätäilemättä. Rytmipuolella jaksetaan nähdä puolestaan ilahduttavissa määrin vaivaa mahdollisimman kiinnostavien rakenteiden luonnissa, mistä päätöksenä kuultava Serpent on se jykevin osoitus.

Vokalistin rooli on lähinnä huutaa silloin kuin se sopii kuvaan, eikä Peter Bjørnegin tarvitse häpeillä osuuttaan, sillä herran murinaa ja käheää huutoa yhdistävä ilmaisu toimii tässä potretissa. Stefan Kreyn rosoinen kitarasoundi voisi sen sijaan olla rikkaampi, sillä säröllä pääsee vain tiettyyn pisteeseen saakka, eikä riffien ja melodioiden kehittely tunnu olevan ainakaan vielä kovinkaan vakuuttavasti hallussa. Onkin paljon kuulijasta itsestään kiinni, että saako esimerkiksi Mylingin jyrkin äänipyörre mukaansa ja miten Paradisen blacksabbathmainen ehdottomuus maistuu, mutta ainakin tanskalaiset pelaavat sludge-korttinsa loppuun saakka.

Näin totaalisen, raskaan ja hitaasti jauhavan koneen käydessä on helppo löytää vaikutteita sellaisten yhtyeiden kuin Neurosis ja Type O Negative -suunnilta, mutta onnekseen tanskalaiset ovat jo hyvän matkaa oman soundin puolella.