Roosevelt: Young Romance

City Slang

Franklin D. Roosevelt oli Yhdysvaltain 32. presidentti, mutta hänellä ja saksalaisella Marius Lauberilla ei käsittääkseni ole mitään muuta yhteistä kuin nimi. Franklinin tapauksessa se oli oikea sukunimi ja Lauberin tapauksessa Roosevelt palvelee esiintymisnimenä, jonka kautta herra on julkaissut jo toisen albumillisen tanssittavaa syna-poppia. Rooseveltin yhteydessä mainitaan herkästi myös chillwave, mutta Young Romancen kohdalla chillailut jäävät oppositioon, kun retrohtavilla synasoundeilla pyritään täyttämään tanssilattia. Avainkysymys kuuluukin: riittääkö pelkkä muhkea soundi?

Cooleimmat discot ja miljoonakaupunkien urbaanit yön sykkeet on jätetty nyt taakse, eikä siirtymää voi pitää kaikista onnistuneimpana. Young Romance koostuukin simppeleistä pop-kappaleista, jotka istuvat luonnollisemmin aurinkoisen päivän radioon kuin öisille kaduille. Sinkkuraita Under the Sun vie päivänpaisteisuuden ja keveyden aivan omalle tasolleen, eikä kiekosta muutenkaan löydä tummempaa sävyä, varjoista nyt puhumattakaan.

Eikä siinä mitään, sillä ainahan maailmaan auringonvaloa mahtuu, mutta biisintekijänä Lauber ei ole mikään uusi Midge Ure tai Gary Kemp, eikä materiaalista tahdo jäädä mitään mieleen. Illusions velloo levottomasti synapopin Wham!- ja Duran Duran-päädyssä, mutta komean kuoren alta ei löydy tarttuvuutta nimeksikään. Hukkaan valuu myös yhteistyö Washed Outin kanssa, sillä Forgive on anteeksiantamattoman helposti unohdettavaa synapop-huttua.

Eli ei sillä metrisoundilla ja pehmustetuilla pinnoilla vielä kunnon loungea rakenneta. Eväät riittivät tällä erää hissin täyttämiseen musiikilla, kunhan sitä soitetaan riittävän hiljaa.