Veli-Matti O Äijälä: Keskellä ei mitään

Karkia Mistika Records

Kuudenkympin rajapyykin saavuttanut Veli-Matti O Äijälä, joka tunnetaan myös nimellä Läjä Äijälä, yllätti vajaa kaksi vuotta sitten Raskas Alzheimer -albumillaan. Äänitaajuuksilla ja ambientin paloilla kokeilumieltään ruokkinut mies kun oli kaukana muiden projektiensa möykästä ja tyyleistä.

Keskellä ei mitään menee vielä pidemmälle. Kolme kappaletta ja puoli tuntia, ja tuosta puolesta tunnista yli puolet vie avausraita Kuilu. Kuilu on kirskuva ja ujeltava tutkielma monotonisista äänistä, jotka vasta viimeisellä kolmanneksella ryhtyvät luomaan jotain perinteiseksi kappaleeksi tulkittavaa äänimassaa. Hitaalla käynnistymisellä on kuitenkin puolensa, sillä kun elementit hiljalleen lisääntyvät ja vaihtelut voimistuvat, on mieli valmis ottamaan vastaan sen toisenkin vartin ja kaksi muuta kappaletta.

Ruoste on yksinkertaisen kuvion toistoa, elektronisen äänen tuodessa mieleen rautakeuhkon tai jonkin robottien kokoamislinjan äänimaiseman. Pieniä muutoksia, aavistuksenomaista muuntautumista ja toiston hypnoottisuutta. Jälleen kerran aika, tässä tapauksessa hieman yli 8 minuuttia, menettää täysin mittansa. Karvan alle 6 minuuttinen Pinta on kolmikon aggressiivisimmalta vaikuttava osa, johon matka on hyvä päättää. Elektronista särinää ja huminaa tämäkin on, mutta pienet muutokset kaavassa ja sooloilevat taustahälinät sekä piipitykset tekevät kummia kokonaisuudelle. Tulee myös mieleen David Lynchin häiriintyneemmät lyhytelokuvat, mikä on aina hyvä asia.

Keskellä ei mitään on jo niin omanlaistaan äänitaidetta, ettei se tule taatusti miellyttämään kaikkia. Ambientin ja äärimmilleen riisuttujen elementtien teollisuushallin kolkkous kun ei puhuttele välttämättä jokaisen sydäntä.