Julkaistu: 27.09.2018
Arvostelija: Mika Roth
Epitaph
Nostalgian voimaa ei sovi koskaan aliarvioida. Nyt kun olemme lähempänä seuraavaa kuin edellistä 60-lukua, on 1960-luvun pehmein kitarapop entistäkin vetovoimaisempaa ja maagisempaa – Teksasista kotoisin olevalle Summer Saltin triolle nyt ainakin. Samoin harmoniset laulut, kuulaat soundit sekä huolettoman Amerikan arjen pienet kiemurat ovat ryhmän perusaineksia, joista on syntynyt albumillinen päivänpaistetta.
Happy Camper on nähtävästi bändin debyyttialbumi, mutta singlejä ja muita pienjulkaisuja niin fyysisessä kuin digitaalisessa muodossa trio on ehtinyt pyöräyttää jo melkoisen joukon. Pitkäsoitolla biisien keskimitta painuu lähelle sinkkuformaatin ideaalista kolmea ja puolta minuuttia, eikä miellyttävän simppeleissä kappaleissa yritetä sen kummemmin rikkoa rajoja, vaan joka tilanteessa mennään biisi edellä. Eli ei mitään sen kummempia draaman kaaria, suuria kokonaisuuksia tai jatkotarinoita, vaan nautitaan jokaisesta hetkestä sellaisenaan.
Tämän aurinkoisen altaan äärellä bossa nova saa kukoistaa, autoissa ei tarvita kattoja ja elämä on yhtä leppoista coctail-juhlaa täydellisessä seurassa. Jopa hieman negatiivisista tunteista kertova Revvin’ My CJ-7 on mitä herttaisen poppailu, jonka kuusarityyliset stemmat ja pehmeä kitarasoundi häivyttävät ongelmat horisontista.
Albumi on periaatteessa mitä mainioin sinkkubiisien jono, mutta jatkuva pumpulissa leijuminen alkaa etenkin loppulevystä käymään jo voimille. Etenkin kun kaksi viimeistä siivua ovat ne kaksi pisintä siivua. Liikaa aurinkoa ja makeaa, missä se aurinkovarjo oikein olikaan?
Teksasilainen hattarankevyttä poprockia soittava yhtye, joka pitää 60-luvusta mitä nostalgisimmalla tavalla.
Linkki:
summersaltband.bandcamp.com
(Päivitetty 27.9.2018)
