Huminoita: 369

Luova Records

Tämän vuosikymmenen alussa ensimmäisen pitkäsoittonsa julkaissut Huminoita on kulkenut samaan aikaan lyhyen ja pitkän matkan esikoisestaan nykyhetkeen. Debyytin raskaimmat elementit saattoivat vielä vihjata jopa post-metalin sukuisuudesta, mutta tultaessa All is Two -pitkäsoitolle bändin tie oli jo selvästi auennut astetta keveämpään suuntaan. 70-luvun psykedeelisyys, Pink Floydin tuotanto ennen stadionrockia ja Led Zeppelinin joitain töitä leimannut monikerroksellisuus tyyliin, Achilles Last Stand, olivat jo tuolloin nousseet keskeisiksi tekijöiksi.

Kolme ja puoli vuotta toisen albumin jälkeen on siis koittanut kolmannen koitoksen aika. 369 on seitsemän raidan ja vajaan kolmen vartin mittainen teos, jolla toisinaan raskaampi, toisinaan taas huomattavasti melodisempi post-rock saa velloa ilman sen ilmeisempiä reunavalleja. Angloamerikkalaista perintöä rikastetaan suomalaisugrilaisella melankolialla, joka heijastelee niin 70-luvun suuruuksien kuin tämän päivän nuorempien tekijöidenkin maailmaa. Ajattomuus, avaruus ja analogisuus ovat termejä, jotka nousevat helpoimmin mieleen levyä kuunnellessa. Sanoja ei kuulla ymmärtääkseni lainkaan ja asioiden yksinkertaistaminen on vienyt jopa CD-versiosta kaikki sisätekstit pois. Takakannesta sentään selviää, että kappaleet on jaettu A- ja B-puoliskoon vinyylin tapaan, kaikki musiikki on pistetty bändin nimiin ja niin äänittäminen kuin miksaus on tehty oman miehen, eli Ville Mäkäräisen, toimesta.

369 on fiiliksiltään unelias ja virtaukseltaan rauhallinen kokonaisuus, jonka luonne omasta mielestäni on äidillisen hoivallinen ja lohduttava. Se on melankoliaa ja toivoa tihkuva albumi, jonka ääressä voi vain olla, ilman sen kummempaa agendaa. Seesteisempi Maalismoon sijoittuu keskelle albumia, rauhoittaen ja jakaen kokonaisuuden kahteen osaan kuin luonnostaan. B-puolen avauksena kajahtava Marsvolga riehuu ja räyhää kuin 60-luvun lopun Jefferson Airplane progeimmillaan ja päätöksenä soiva Pimpimpom on kuin luotu jonkin Jim Jarmuschin elokuvan pitkään hetkeen. Progella ja rockilla tavalla kaunista ilman uneliaisuuden häivääkään, mikä ei ole ihan helppo asia saavuttaa.