Florist: Let’s Testa Rossa

Omakustanne

Suomen Kuopiosta kotoisin oleva Florist ei juuri kukkia kaupittele. Tai ainakaan tämän vuonna 2006 perustetun post-rock yhtyeen soitosta eivät nouse ensimmäisinä mieleen orvokit, tulppaanit tahi unikot. Silmissä vilisevät puskat ovatkin enemmän niitä hautajaisissa nähtävien seppeleiden kaltaisia – mikä ei ole välttämättä lainkaan huono asia. Ryhmä on julkaissut 10-luvulla kaksi pikkukiekkoa, jotka on arvioitu Desibeli.netissä, mutta Let’s Testa Rossa täyttää vaivatta pitkäsoiton mitat.

Jos totta puhutaan, albumin nimi ja kansikuva eivät juuri nostattaneet odotuksia, mutta Florist on kuin onkin vakavasti otettava ja asiansa hallitseva ryhmä. Olkoonkin että instrumentaalikiekon kaikki biisit on nimetty Poliisiopisto-elokuvien hahmojen mukaisesti. Tämä, aiemmin mainittujen asioiden lisäksi, saa pohtimaan mahdollisten nautintoaineiden määrää luomisprosessissa, mutta moiset ajatukset jääköön omaan arvoonsa.

Tunnelma edellä siis mennään ja kolmella kitaralla sekä rytmiryhmällä on saatu aikaiseksi melkoinen post-rock keitos. Sen osoittaa viimeistään toisena kuultava Sweetchuck, joka vajaassa kahdeksassa minuutissa pistää vaikka mitkä jauhot vaikka keiden suihin. Dynamiikasta löytyy, vallit käyvät komeasti päälle, tunnelmoidakin osataan ja vaikka lopusta olisi voinut leikata pois minuutin verran huminaa, niin kaiken kaikkiaan mitä oivallisin löylytys. Omanlaisensa rynnäkkökliimaksi koetaan vuorostaan Mahoneyn aikana, kun kiekon mittavimmalla siivulla ravataan melkoista vauhtia kohti post-metalin kultamaita.

Tekninen puoli jättää jälleen runsaasti toivomisen varaa etenkin soundien saralla, mutta kahdessa päivässä purkkiin lyödyksi annokseksi tämä on kerrassaan tulista kamaa. Ja suitsikaa nyt vähän sitä huumoriheppaa.