Richard Reed Parry: Quiet River of Dust Vol. 1 - This Side of the River

Anti-

Kanadalainen Richard Reed Parry on soittanut monia soittimia useammissa eri bändeissä, mutta parhaiten herra tunnetaan Arcade Firen monitaiturina. Soolotuotoksillaan jo valmiiksi valtavirran ulkopuolelle sijoittunut Parry on laajentanut musiikkinsa rajoja toistuvasti, ja jälleen kerran nuo veteen piirretyt viivat ovat ylittymässä.

Pitkän nimen itselleen saanut Quiet River of Dust Vol. 1 - This Side of the River kertoo tietysti jo otsakkeellaan, että lisää on luvassa. Tarkemmin ottaen siinä missä ensimmäisen osan julkaisujuhlat osuvat lähelle syyspäivän tasausta on jälkimmäisen osan julkaisua suunniteltu ensi kevääseen, kevätpäiväntasauksen tietämille. Parry on kuuleman mukaan valmistellut kokonaisuuden konseptia jo lähes vuosikymmenen ajan, joten eiköhän kaikki tule tapahtumaan ajallaan.

Ensimmäinen osa on saanut vahvoja vaikutteita japanilaisesta kansanmusiikista ja kuolinrunoista, sekä brittiläisestä folk-musiikista. Mitä itse sävellysten ja sanoitusten muotoihin tulee, ottavat ne voimakkaita vapauksia perinteisistä muodoista. Sekoittelu ja osien toisiinsa törmäyttäminen on niin laaja-alaista, että oikeastaan perinteisiä biisimuotoja kuullaankin vain satunnaisesti. Brittiläisesti folkahtavat Song of Wood ja I Was in the World (Was the World in Me?) lienevät niitä helpoimmin sulateltavia osuuksia, vaikka jälkimmäiselle kertyy mittaa lähes 10 minuuttia.

Lähimmäs emobändi Arcade Firen kenttiä päästään puolestaan Gentle Pulsing Dustin kulussa, mutta päälle 8 minuutin mitta on tällekin rakenteelle liikaa. Kiehtovin numero on toisena kuultava Sai No Kawara (River of Death), jossa aasialainen mystiikka ja länsimaiset kokeelliset muodot löytävät onnistuneimmin tasapainon. Omasta mielestäni nyt ainakin. Jotain tällaistahan David Bowiekin tavoitteli Berliini-trilogiansa instrumentaalikappaleilla.

Parry on taiteilija, visionääri ja suuri luoja, mutta soolotöissään herran korkealentoisuus muuttuu tarpeettoman usein tavoittamattomuudeksi. Levy kuulostaa todella hienolta ja haluaisin kovasti pitää siitä enemmän. Ehkä se tuleva toinen osa täydentää potretin ja Parryn luoma, kerrassaan upea ja hurmaava, universumi laajenee tännekin suuntaan riittävästi.