Sandro Perri: In Another Life

Constellation

Torontolainen Sandro Perri aloitti musiikkiuransa edellisen vuosituhannen viimemetreillä, minkä jälkeen mies on julkaissut materiaalia monen nimikkeen alla. In Another Life on kolmas pitkäsoitto Perrin omalla nimellä, ja ensimmäinen sellainen lähes seitsemään vuoteen.

Tiputetaan uutispommi heti alkuun: In Another Life on vain kahden kappaleen muodostama kokonaisuus. Ensin kuullaan päälle 24-minuuttinen nimikappale, jonka jälkeen on vuorossa hieman alle 20-minuuttinen Everybody’s Paris. Ratkaisun rohkeus lähentelee jo hulluutta, sillä etenkin alkuun biiseistä ei tunnu yksinkertaisesti löytyvän riittävän eväitä moisille matkoille. Puhun näistä mammuteista ’vain’ biiseinä, koska sellaisia ne ovat. Albumi koostuu kahdesta pop-kappaleesta, joita on venytetty elektronisen ilmaisun avulla miltei loputtomiin, ja jotka kertovat kaiken olennaisen itsestään jo parissa minuutissa.

Miksi sitten tämä kaikki venytys ja mikä on sen tarkoitus? Niin, tästä päästäänkin Perrin nerouden äärelle, sillä vaikka aineksia on vähän ja biisit eivät ole mitään Mozartin helmiä, tai kuulia, muuntuvat ne alati matkan varrella. Musiikille pitääkin osata vain antaa valta, jotta pienten pop-kudelmien hypnoottinen voima pääsee tekemään taikansa. Oman lisänsä antaa Perrin persoonallinen retro-pop-elektro tyyli, joka on omalaatuista, analogisen lämmintä ja kraftwerkmaisen simppeliä tehokkaalla tavalla.

Monoliittisen avauskappaleen jälkeen kuultava Everybody’s Paris on itseasiassa jaettu kolmeen osaan, joilla on jopa omat soittajansa, eli tavallaan kappaleesta tarjotaan perä jälkeen kolme eri näkemystä. Lyriikoissakin on vain pieniä eroja, mutta peräkkäin soitettuina osista muodostuu omanlaisensa triptyykki, joka on – no, erilainen ratkaisu. En sano, että monenkaan kannattaisi kulkea Perrin kanssa samoilla linjoilla, mutta tässä tietyssä tapauksessa sääntöjen ja muotojen rikkominen on luonut jotain ainutlaatuista ja upeaa.