Julkaistu: 18.09.2018
Arvostelija: Mika Roth
One Little Indian Records
Ja nyt jotain hieman erilaista…
Itävaltalainen Manu Delago päätti suunnata orkesterinsa kanssa Alpeille äänittämään uuden albumin. Eikä tässä siis päädytty mihinkään studioon, vaan muusikot kiskoivat kirjaimellisesti vuorikiipeilyreleet ylleen, ottivat soittimet mukaan ja äänittivät osuutensa Alpeilla. Ja kun termi ”kenttä-äänitys” saa nyt uuden merkityksen, niin otetaan samalla vaivalla mukaan vielä filmausporukka, joka ikuistaa tapauksen myös filmille. Tämä on tosiaan jotain hieman erilaista.
Entä sitten se musiikki? Manu Delago on hang-soittimen salojen taitoja, minkä lisäksi kuullaan puupuhaltimien, torvien, perkussioiden, sellon ja kosketinsoitinten luomaa äänten kudosta joka osuu melko suoraan ’jotain muuta’ -kategoriaan. Lähin tunnetumpi verrokki voisi olla akustisempi ja kokeellisempi Björk, tosin Manu Delago on vielä täysin instrumentaalista ja folkilla tavalla orgaanisempaa kuin Islannin suuren kokeilijan tekemiset. Kenties Itävalta on ratkaisevalla tavalla lähempänä Balkanin maita, sillä etenkin torvien melankolisista kulkureiteistä on kovin lyhyt matka Lähi-Idän eksotiikasta innoittuneeseen musiikkiin.
Manu Delagon musiikki on samaan aikaan tuttua, ja jotenkin vierasta. Kappaleiden rikkaat polveilut eivät lakkaa hämmästyttämästä, ns. normaalien sääntöjen, tapojen ja ratkaisujen antaessa toistuvasti tilaa idearikkaalle ilottelulle. Ja kun viimeisenä soiva Base Camp viimein loppuu, on mieli puhtaampi, ajatukset avarampia ja sielu kevyempi. Aivan kuin olisi juuri saanut hengittää reilun puolen tunnin ajan puhdasta alppi-ilmaa.
Itävaltalainen muusikko joka säveltää instrumentaalimusiikkia. Manu Delagon musiikissa soivat mm. hang-soitin, puupuhaltimet, torvet, sello ja mitä erilaisemmat perussiot.
Linkki:
manudelago.com
(Päivitetty 18.9.2019)