Monster Truck: True Rockers

Mascot

Monster Truck on kuten nimensä: elämää suurempi, äänekäs ja räväkkä ilmestys, joka tuo mukanaan aivan oman sirkuksensa. Southern rockin, blues rockin ja hard rockin risteyksessä kumia polttava hirviö on tehnyt tuhojaan pian jo vuosikymmenen, True Rockersin ollessa jo ryhmän kolmas pitkäsoitto. Ontarion Hamiltonista kotoisin oleva bändi kuulostaakin niin amerikkalaiselta, että kanadalaisuus on suoranainen yllätys – mutta onko kukaan meistä täydellinen?

Okei, huumori sikseen ja keskitytään kiekkoon. Ensimmäisenä raitana kuullaan True Rocker, jolla itsensä Twisted Sisterin elämää suurempi Dee Snider antaa yleisölle kunnon rock’n’roll -saarnan. Musiikki jyrisee pohjoisamerikkalaisen hard rockin äänekkäämmällä kaistalla, eikä joukossa ole kuin nopeita tai raskaita osuuksia, ovatpa jotkut jopa nopeita ja raskaita. Bluesin saluunaan poiketaan kun Devil Don’t Care tuo mukanaan huuliharput ja muut rensselit, mutta tälläkin raidalla rockin kuningas on kitara, jota mylvivä vokalisointi saa tukea. Pinnat ansaitsevat myös muhevasti soivat koskettimet, jotka tuovat ns. mojoa mukaan ämpärikaupalla.

Pahempi rengasrikko koetaan, kun yhtye yrittää tunkea soundiinsa valtavirran pehmeämmän hard rockin soraa. Young City Hearts voisi olla ihan mallikas kipale, vaikkapa Bon Jovin tulkitsemana, mutta tämänhän piti olla Monster Truckin kiekko. Naarmuja maalipintaan antaa myös stadionballadi The Howlin’ joka mielestäni päättää albumin turhan suitsituissa tunnelmissa.