Wrestling: Ride on Freaks

Inverse Records

Ajat muuttuvat ja kaiken on aina tarkoitus kulkea eteenpäin, mutta kyllähän sitä aina silloin tällöin voi hiukan fiilistellä vanhojen aikojen kunniaksi. Voihan?

Oululainen Wrestling toteaa soittavansa vanhan liiton heavy metalia, eikä ryhmän esikoisalbumin antia voisi juuri tuota paremmin kiteyttää. Tässä vedetään nyt kovaa ja korkealta, hiukan siinä vanhan Helloweenin, Loudnessin ja Savatagen vanavedessä. Tai oikeastaan nuo perinteisen melodisen metalin lippulaivat ovat aika pieninä pisteinä horisontissa, sillä vaikka Surreal Killer tankkaa Acceptin raskaampaa runttausta ja Tommi Saha osaa imitoida Udo Dirkschneiderin maneereita upeasti, on alkuperäinen aina alkuperäinen. Eikä tältä kiekolta löydy uutta Living For Tonitea, Balls to the Wallseista nyt puhumattakaan.

Ride on Freaks ei siis voita ykköspystiä persoonallisuuskisassa, mutta kiekon antia voi pitää mitä mainioimpana viihteenä ja kunnianosoituksena omille juurille. Jos jotain olisi kannattanut tipauttaa pois kyydistä, niin ne selvimmät Ozzy Osbournen palaset tyyliin Drunk and Alone eivät oikein toimi samoissa karmeissa messevien menosiivujen kanssa. Mukana on selvästi mustaa ja vinoa huumoria, ihan jo kansikuvan ja lyriikoidenkin perusteella, mutta Wrestling ei ole mikään huumoribändi – onneksi. Metallia kunnioitetaan ja siitä ei missään nimessä tehdä halpaa, sen avulla vain pelleillään riehakkaasti. Harmi että itse kappalemateriaali ei yllä huumorin tasolle.