Conner Youngblood: Cheyenne

Counter

Tässäpä vasta visainen pulma ratkaistavaksi: kuinka tehdä folk-musiikkia, joka on elektronisen ambientmaista, mutta silti samaan aikaan makuuhuonekelpoista tunnelmointia? Yhdysvaltalainen Conner Youngblood ei esikoisalbumillaan kykene ratkaisemaan tämän pulmallisen kaavan jokaista kulmaa, mutta Cheyenne selviytyy jo suurimmasta osasta haasteistaan.

Dallasissa syntynyt ja tätä nykyä Tennesseen Nashvillessa majapaikkaansa pitävä Youngblood on valinnut pitkäsoiton ensimmäiseksi sinkuksi The Birds of Finland -raidan, mikä tietysti saa heti kuulostelemaan äänimaisemaa tavanomaista tarkemmin. Ei, sieltä ei ole löydettävissä melankolisia joutsenia, rääkyviä korppeja tai kujertavia puluja, sillä Youngbloodin ornitologiset havainnot ja kuvaukset kuulostavat enemmänkin japanilaiselta ja coloradolaiselta kuin joensuulaiselta tai pohjanmaalaiselta maisemalta.

Ideat tuntuvatkin tulevan folkin puolelta, soundillinen toteutus nojaa enemmän ambientin suuntaan ja vokalisointi on kuin suoraan kynttiläillallisen taustalta. Ohueksi miksattu laulu on kaikilla raidoilla enemmänkin pidäteltyä huokailua ja puolittaista kuiskailua, aivan kuin kurkkuun sattuisi ja mikrofoni saattaisi puraista, jos sen lähellä viipyisi pidempään.

Kaikki soittimet ja elektroniset taustatapetit, toistavat tätä samaa vaimennuksen ja häivytyksen oppia. Äänivallit pidetään kurissa jopa silloin kun takana on Stockholm-raidan tapaan muita laulajia, eikä edes alkuvuodesta julkaistulla sinkkubiisillä Bear River Migratory Bird Refugeella nousta korkealle, vaikka lintuja kuullaan enemmän ja tunnelma on lähempänä orgaanista kuin eteeristä. Upeaa siis on ainakin parhaimmillaan, mutta Cheyenne jättää ehkä sittenkin itsestään tarpeettoman etäisen – paikoin jopa kylmän – vaikutelman.