Jukka Vakio: Suomen herkin mies

H�m�h�kki Music

Pitk�n tien ensin J. Vakio-nimell� tehnyt Jukka Vakio julkaisi uusimman albuminsa digitaalisesti jo kev��n korvalla, mutta fyysinen CD kopsahti Desibeli.netin postilaatikkoon vasta kes�n viime hetkin�. Mutta mit�p� tuosta, sill� akustiseen kitaraan ja sielukkaasti maisemaan saateltuun lauluun ei ajan hammas pure kovinkaan nopeasti.

Suomen herkin mies on 10 biisin ja 36 minuutin mittainen annos ��rimm�isen voimakkaita tunteita, ja nyt kun esiintymiskieli on vaihtunut suomeksi, saa Vakio siin� samalla tavoitettua aivan uusia tasoja ainakin allekirjoittaneen keskuskammioissa. Tietysti �idinkieli altistaa rohkeasti sieluaan avaavan artistin kovemmalle kritiikille, koska mm. rakkaudesta, ik�v�st�, toiveista ja peloista on turvallisempaa kertoa pienen kielimuurin tuolta puolen, mutta vaikka osa t�ll� levyll� kuultavista lauseista saattaa paperista luettuna kuulostaa hieman korneilta, pystyy Vakio puhaltamaan vaivatta hengen vaativimpiinkin osuuksiin. Tarvitaan vain suuri syd�n ja luja usko omaan materiaaliin, ja noilla rintamillahan Vakio on aivan omalla tasollaan.

Siisp� Otetaan el�m�lle yhdess�, sill� min� ainakin laulan mukana kovaan ��neen, vaikka liikennevaloissa rattia samalla raskaasti rummuttaen. Hitaasti massaa ker��v�t Kutsu ja Pioneerit ovat tahollaan my�s kuin jarruttomia m�kiautoja, vauhti ja vaaran tunne kasvavat samaa tahtia hurman kanssa, eik� sit� jarrua edes kaipaa vaan ennnemminkin tulee potkittua tiest� viel� lis�� vauhtia. Pienemm�ll� massalla etenev� Tuun sun viereen ottaa rytmisoittimet mukaan, ujuttaa sekaan hiukan lisuketta ja ta-daa: kasassa on kiekon vastustamattomin raita.

Vakion pid�ttelem�t�n laulu on toistuvasti se keski�, jonka ymp�rill� kaikki py�rii ja ker�� vauhtia. Kun albumin ��relt� astuu hieman kauemmas huomaa nopeasti, ett� k�yt�ss� ei ole montaakaan kaavaa ja juonta, mutta silti levy pit�� kummasti pintansa raskaammassakin tehosoitossa.