Jukka Vakio: Suomen herkin mies

Hämähäkki Music

Pitkän tien ensin J. Vakio-nimellä tehnyt Jukka Vakio julkaisi uusimman albuminsa digitaalisesti jo kevään korvalla, mutta fyysinen CD kopsahti Desibeli.netin postilaatikkoon vasta kesän viime hetkinä. Mutta mitäpä tuosta, sillä akustiseen kitaraan ja sielukkaasti maisemaan saateltuun lauluun ei ajan hammas pure kovinkaan nopeasti.

Suomen herkin mies on 10 biisin ja 36 minuutin mittainen annos äärimmäisen voimakkaita tunteita, ja nyt kun esiintymiskieli on vaihtunut suomeksi, saa Vakio siinä samalla tavoitettua aivan uusia tasoja ainakin allekirjoittaneen keskuskammioissa. Tietysti äidinkieli altistaa rohkeasti sieluaan avaavan artistin kovemmalle kritiikille, koska mm. rakkaudesta, ikävästä, toiveista ja peloista on turvallisempaa kertoa pienen kielimuurin tuolta puolen, mutta vaikka osa tällä levyllä kuultavista lauseista saattaa paperista luettuna kuulostaa hieman korneilta, pystyy Vakio puhaltamaan vaivatta hengen vaativimpiinkin osuuksiin. Tarvitaan vain suuri sydän ja luja usko omaan materiaaliin, ja noilla rintamillahan Vakio on aivan omalla tasollaan.

Siispä Otetaan elämälle yhdessä, sillä minä ainakin laulan mukana kovaan ääneen, vaikka liikennevaloissa rattia samalla raskaasti rummuttaen. Hitaasti massaa keräävät Kutsu ja Pioneerit ovat tahollaan myös kuin jarruttomia mäkiautoja, vauhti ja vaaran tunne kasvavat samaa tahtia hurman kanssa, eikä sitä jarrua edes kaipaa vaan ennnemminkin tulee potkittua tiestä vielä lisää vauhtia. Pienemmällä massalla etenevä Tuun sun viereen ottaa rytmisoittimet mukaan, ujuttaa sekaan hiukan lisuketta ja ta-daa: kasassa on kiekon vastustamattomin raita.

Vakion pidättelemätön laulu on toistuvasti se keskiö, jonka ympärillä kaikki pyörii ja kerää vauhtia. Kun albumin ääreltä astuu hieman kauemmas huomaa nopeasti, että käytössä ei ole montaakaan kaavaa ja juonta, mutta silti levy pitää kummasti pintansa raskaammassakin tehosoitossa.