Gold Star: Uppers & Downers

Autumn Tone

Jostain Los Angelesin lempeän auringon alta saapuu luoksemme Marlon Rabenreither, herra joka on sama asia kuin Gold Star. Eipä sen puoleen, kultainen tähti on nimenä huomattavasti tarttuvampi – ja sopivalla tavalla campimpi tietysti, mutta miten on sen musiikin laita?

En lähde pohtimaan Uppers & Downers -otsakkeen mahdollisia farmaseuttisia ulottuvuuksia, mutta musiikillisesti pitkäsoitto tarjoaa nimensä mukaisesti iloista ylämäkeä ja hiukan melankolista alamäkeäkin. Pääosin Rabenreither pysyy kuitenkin kadun aurinkoisemmalla puolella ja miehen americanassa maistuu niin folk, pop kuin kevein rock, keveyden ja vaivattomuuden toimiessa tärkeimpinä avaimina.

Yhtymäkohtia löytyy Half the Timen kaltaisissa isommin soivissa biiseissä niin Bob Dylaniin, kuin jopa E-Street Bandin vahvistamaan Bruce Springsteeninkiin, mutta pääosin tässä pysytään siellä hieman pienimuotoisemmissa piireissä. Tätä voi pitää harmina, sillä rokatessaan herra saa asiat rullaamaan, mutta päiväunelmissa piehtaroidessa tahtoo väsymys väistämättä hiipiä silmäkulmaan.

Kitarat soivat muhkeina, niin akustiset kuin sähköisetkin, ja myös rokisti soitettu piano tuntuu löytävän paikkansa raidalla jos toisellakin. Rabenreitherin lievästi lennonmainen laulu tuottaa tosin hieman ongelmia, sillä sama välinpitämättömyyttä tihkuva tyyli ei mielestäni istu ongelmitta aivan jokaiseen tilanteeseen. Paljon on siis hyvää, mutta lähes yhtä paljon paranneltavaa, tässä tarpeettoman pehmeässä, säyseässä ja unenomaisessa kokonaisuudessa.