Escape-ism: The Lost Record

Merge

Viime vuoden lopulla Ian Svenoniusin muodostama Escape-ism murtautui maailmaani väellä ja voimalla, kun Introduction to Escape-ism -pitkäsoitto juuttui viikoiksi soittimeeni. Herran luoma minimalistinen äänikeitos sai jo sanan ’minimalistinen’ kuulostamaan tarpeettoman runsaalta. Pakoilijoiden musiikissa kaiken ytimenä oli, ja on edelleen, Svenoniusin ylitulkitseva lausunta, naksuttava ja pienille kierroksille jätetty rumpukone, sekä satunnaiset urut ja sähkökitarat, joita kakun päälle sitten puristellaan. Mutta kuinka kaava toimii nyt uudella kierroksella, kun yllätysmomenttia ei enää ole?

Todetaan heti alkuun, että parhaimmillaan The Lost Record iskee lähestulkoon samalla voimalla ja painolla, kuin viimevuotinen sisaruksensa. Ikävä kyllä parhaat paukut taisivat kuitenkin kulua edellisellä kierroksella jo loppuun, sillä tuoreen albumin muistettavin hetki on nykivästi riehuva Rome Wasn't Burnt In A Day, ja tämä iskevä biisi kuultiin siis jo edellisellä kiekolla. Uruillaan ja vielä normaaliakin kiihkeämmällä laulullaan iskevä I’m a Lover (at Close Range) saa sentään valloitettua hieman uusiakin alueita ja näpsäkästi toimiva Bodysnatcher ansaitsee myös esille noston, ihan jo 50-luvun kauhuleffoista napatun kielikuvastonsakin perusteella.

Mikäli tämä sattuisi olemaan ensimmäinen kuulemani Escape-ism -kiekko, olisin mitä luultavimmin aivan ekstaasissa. Niinpä vain kolmen tähden antaminen tuntuu julmalta, mutta kun on tieto jostain huomattavasti paremmastakin niin minkäs voit.