Marti Brom: Wise To You!

Goofin’ Records

Texasin ihmetyttö Marti Brom jatkaa yhteistyötään kotoisten Barnshakersiemme kanssa. Uusin kokonaisuus on laitettu nauhalle sekä Helsingissä että Austinissa, Texasissa. Muusikoiden teknisestä tasosta tällä lätyllä ei ainakaan pääse kitisemään. Austinin päädyssä kitaraan on tarttunut kiitelty Nick Curran ja Helsingin sessioissa genren suomalaista huippua edustavat Barnit. Sori vaan kaikille Curran-diggareille, mutta nyt tulee isänmaallinen kommentti; mielestäni juuri nuo Barnshakersien kanssa vedetyt biisit on niitä parempia ja toimivampia. Ja totta kai kun tämä orkesteri on studiossa, on siellä myös steel guitar. Se on soitin jonka soundi saa ainakin minulla korvat viipottamaan kuin dixie-lippu Texasissa; tämähän on aivan loistava! Kun näihin vielä lisätään neiti (?) Brom’in käsittämättömän hieno ääni, on koossa sellainen setti taidokkaita muusikoita että jokainen tarkka-korvainen pysähtyy kuuntelemaan.

Kiekolta löytyy 16 viisua joista vain 2 on merkitty Martin nimiin, ja nämä on juuri ne simppelimmät heitot. Esmes Firecrackerin sanoitus on aika kahvitauolla tehdyn oloinen. Muutoin biisiä ei pääse kritisoimaan, vaan bändi saa tämänkin palan toimimaan ja vieläpä hyvin. Vaikka lainabiisejä on näinkin paljon, annan siitä taas pisteitä ettei ne ole niitä eniten lainattuja. Tutuin näistä onkin You’re the Boss duetto, jossa toista mikrofonia halaa Ted Roddy. (Hei toi nimihän on sananmuunnos!) Inspiksen juuri tämän viisun kiskaisuun taitaa olla antanut Brian Setzerin ja Gwen Stefanin kuuden vuoden takainen duetto, joka on mielestäni toimivampi. Siinä missä Setsuuri ja Stefani kujertelee toisilleen, Marti ja Rod vain käy biisin läpi ja that’s all folks.

Alkupuoli levystä on countrympaa osastoa, ja loppupuolella viisari kääntyy ajoittain rokimman puolelle. Älkääpäs nyt ihmiset pelästykö tota country sanaa tuossa, ei tää mitään varsinaista line dancing osastoa ole! Pari slovaria, The Rainbow’s End ja I Go To Sleep tosin vaatii stetsonin päähän että niihin voisi rakastua, itse en näiden biisien kohdalla ihastu kuin skip-nappulaan. Skip-nappula, tosin se viereinen, tuli tutuksi myös Voodoo Voodoo biisin kohdalla, tästä on muodostunut oma suosikkini tällä lätyllä. Muutkin kipaleet toimii kuin junan vessa, eikä cd:tä ole yhtään kiire ottaa soittimesta pois.

Tämä on vähän sellanen levy, että diggailemiseen tarvii jo hieman asiaan pehmenneen pään, ihan ensimmäiseksi levyksi Venomista luopumisen jälkeen tätä en suosittele. Sen sijaan, jos tämän tyypistä musiikkia on tullut kuunneltua pitempään, tästä levystä riittää riemua pitkällekin ajalle.