Saintseneca: Pillar of Na

ANTI-

Zac Littlen johtama Saintseneca on ilahduttanut folk rockin ystäviä jo reilun kymmen vuoden ajan. Matkan varrella on syntynyt nippu julkaisuja, joista uusin on taas pitkäsoiton mittainen. Pillar of Na summaakin bändin tähänastisen historian, tuoden sähköt isosti mukaan indie rockin makuiseen soittoon.

Siirtymä akustisvoittoisesta folkista lähemmäs keskivirran rockia voi tietysti vieraannuttaa osan vanhoista kuulijoista, mutta laskisin Pillar of Nan yhä ensisijaisesti folk-kiekoksi, jolla on vain tavallista rockimmat soundit. Mielenkiintoisena anekdoottina mainittakoon, että Little asetti yhdeksi tähtäyspisteeksi uuden Blade Runnerin soundtrackin. Eihän tässä nyt mihinkään sci-fi myllytykseen siirrytä, mutta Hans Zimmerin ja Benjamin Wallfischin vaikutuksen voi kyllä aistia joissain taustan soundivalinnoissa sekä nopeissa tunnelmanvaihdoksissa, joita albumille on siroteltu sinne tänne.

Alle minuutin mittainen Circle Hymn on hämmentävä virsialoitus, jonka karun karsittu ilmaisu saa pohtimaan, josko kovasti parroittunut Little ja kumppanit ovat siirtyneet virran gospelisemmalle rannalle, mutta heti perään soiva Forever palauttaa tilanteen normaaliksi. Saintsenecan tunnusmaisimmat elementit ovat aina olleet Little persoonallinen laulutyyli sekä runsas kitaramassa, eivätkä nuo tukijalat ole kadonneet minnekään. Good Hand palaa takaisin puukirkon sisään, mutta mukana tuodaan sentään kitaravahvistimet, jolloin yhteislauluhetket saavat taakseen riittävästi rytinää.

Ei siis ihan oppikirjan mukaista folk-rockia, mutta kun Moon Barks at the Dogin ja Frostbiterin kaltaisia makupaloja maistelee, on vaikea olla naama happamana. Tämä on vuoden 2018 Saintsenecaa, ja hyvä niin.