Anthony Rausku: Life on Earth

Omakustanne

Pari vuotta sitten sain ihmeteltäväkseni hieman poikkeuksellisemman albumin: Orwellin vuoden mukaisesti nimetty 1984 oli nimensä mukaisesti kurkistus yli kolmen vuosikymmenen taakse, vanhojen biisien päästessä vasta tuolloin julkaistuiksi. Rauskun kolhosti koliseva rock heijasteli mitä mainioimmin oman syntymäaikansa kylmää maailmaa, eikä lämpötila ole juuri kohonnut saavuttaessa toisen pitkäsoiton virstanpylväälle.

Uuden albumin materiaali on pääosin huomattavasti tuoreempaa, sillä 80-luvulta on peräisin vain yksi veto: miltei kuuteen ja puoleen minuuttiin saakka venyvä Misty Night. Käytän sanaa ”venyvä”, sillä Rauskun helmasynti on edelleen läsnä, eikä raidan kohdalla ole tehty tarvittavaa karsintatyötä. Saksofonin värittämä rock pyrähtelee silloin tällöin lentoon, mutta liika on nytkin liikaa. 90-lukua edustavat Human Being ja Trapped soivat tietysti hiukan grungesti, etenkin jälkimmäisenä mainitun numeron saavuttaessa jotain sangen kaunista.

Uuden vuosituhannen puolella kirjoitettu Eyes Shut uskaltaa sentään flirttailla kauniimman ilmaisun kanssa, vaikka rosoinen kitara onkin alati kädenmitan päässä – ja joskus suorastaan yläpuolella. Stareyes ottaa rohkeasti suunnaksi Led Zeppelinin eteerisemmät pilvet, mutta nytkään sinänsä toimivat ainekset eivät tahdo löytää keskinäisiä suhteitaan. Rauskun toisinaan elvismäinenkin laulutyyli on myös yksi osanen, joka osuu ja tekee huteja miltei vastaavalla prosentilla.

Kovin sekalainen ja hieman keskeneräiseltäkin vaikuttava paketti siis, mutta nyt on nämäkin raidat saatu viimein julkaistua. Mikäli kiekon sulkeva Life on Earth tai sen avaava Two Seconds antavat viitteitä tulevista biiseistä, kannattaa uraa ehdottomasti jatkaa. Eikä avun vastaanotto muilta suunniltakaan ole ainakaan haitaksi, sillä vaimo Marien panos lyriikoiden puolella on ainakin mitä selvin askel oikeaan suuntaan.