Anthony Rausku: Life on Earth

Omakustanne

Pari vuotta sitten sain ihmetelt�v�kseni hieman poikkeuksellisemman albumin: Orwellin vuoden mukaisesti nimetty 1984 oli nimens� mukaisesti kurkistus yli kolmen vuosikymmenen taakse, vanhojen biisien p��stess� vasta tuolloin julkaistuiksi. Rauskun kolhosti koliseva rock heijasteli mit� mainioimmin oman syntym�aikansa kylm�� maailmaa, eik� l�mp�tila ole juuri kohonnut saavuttaessa toisen pitk�soiton virstanpylv��lle.

Uuden albumin materiaali on p��osin huomattavasti tuoreempaa, sill� 80-luvulta on per�isin vain yksi veto: miltei kuuteen ja puoleen minuuttiin saakka venyv� Misty Night. K�yt�n sanaa �venyv�, sill� Rauskun helmasynti on edelleen l�sn�, eik� raidan kohdalla ole tehty tarvittavaa karsintaty�t�. Saksofonin v�ritt�m� rock pyr�htelee silloin t�ll�in lentoon, mutta liika on nytkin liikaa. 90-lukua edustavat Human Being ja Trapped soivat tietysti hiukan grungesti, etenkin j�lkimm�isen� mainitun numeron saavuttaessa jotain sangen kaunista.

Uuden vuosituhannen puolella kirjoitettu Eyes Shut uskaltaa sent��n flirttailla kauniimman ilmaisun kanssa, vaikka rosoinen kitara onkin alati k�denmitan p��ss� � ja joskus suorastaan yl�puolella. Stareyes ottaa rohkeasti suunnaksi Led Zeppelinin eteerisemm�t pilvet, mutta nytk��n sin�ns� toimivat ainekset eiv�t tahdo l�yt�� keskin�isi� suhteitaan. Rauskun toisinaan elvism�inenkin laulutyyli on my�s yksi osanen, joka osuu ja tekee huteja miltei vastaavalla prosentilla.

Kovin sekalainen ja hieman keskener�iselt�kin vaikuttava paketti siis, mutta nyt on n�m�kin raidat saatu viimein julkaistua. Mik�li kiekon sulkeva Life on Earth tai sen avaava Two Seconds antavat viitteit� tulevista biiseist�, kannattaa uraa ehdottomasti jatkaa. Eik� avun vastaanotto muilta suunniltakaan ole ainakaan haitaksi, sill� vaimo Marien panos lyriikoiden puolella on ainakin mit� selvin askel oikeaan suuntaan.