Phicus & Ilia Belorukov: K(nó)t

Intonema

Pietarilainen Ilia Belorukov oli viimeksi esillä Desibeli.netin sivuilla, kun Wozzeckin rajoja haastanut Fact I sai allekirjoittaneen pohtimaan musiikin perimmäisiä tarkoituksia ja tavoitteita – sekä niiden järkevyyttä noin ensinnäkään. Nyt Wozzeckin trion yksi kolmannes on yhdistänyt voimansa barcelonalaisen Phicusin kanssa, ja miltä yhteistyön hedelmät mahtavatkaan maistua?

Todettakoon heti alkuun, että ns. perinteistä musiikkia tällä(kään) levyllä ei kuulla. Neljästä raidasta vain yksi on alle kymmenminuuttinen ja kappaleissa ei kuulla sen kummemmin sanoja kuin oikeastaan mitään muutakaan populaarikulttuurista muistuttavaa. Tärkeämpää on äänten käsittely, soundien tutkiminen ja verkkainen, suorastaan hidas, lähestymistapa kaikkeen. En sano että maalin kuivuminen saattaisi kuulostaa juuri tältä, mutta K(nó)t saattaisi hyvinkin olla sopivaa taustamusiikkia moisen katseluun.

K(nó)t on äänten kollaaseja ja tunnetilojen luomista siinä määrin, että kokonaisuutta voi hyvinkin kutsua vaikka elokuvalliseksi. Rauhaisasta temposta tulee mieleen niin Tarkovskin Stalker kuin samaa ideaa julkeasti hyväksi käyttävä Annihilation, jossa niinikään on tasoja tasojen sisällä ja tulkinnan syvyys ja laajuus ovat lopulta kiinni täysin tulkitsijasta itsestään.