Cullen Omori: The Diet

Sub Pop

Yhdysvaltalainen Cullen Omori muodosti aikoinaan vähintäänkin puolet Smith Westerns -yhtyeen ytimestä, kunnes ryhmä pisti hanskat tiskiin loppuvuodesta 2014. Kovasti glamahtavan David Bowien ja Marc Bolanin jalanjäljissä kulkenut yhtye otti sekoituksensa mukaan paljon 90-luvun brittipopin ja rockin elementtejä, eivätkä vaikutteet ole juuri muuttuneet sitten noiden päivien. Cullen Omori toinen soolokiekko voisikin olla jokin unohtunut brittihelmi parin vuosikymmenen päästä – tai kauempaa.

Nostalgia on nostalgiaa ja menneeseen ei kannata koskaan palata täydellä painolla, mutta onneksi Omori ei sentään elä täysin rikkoutumattomassa aikakuplassa. Muodot saattavatkin viitata vuosikymmenten ja valtameren tuolle puolen, mutta soundeissa ja ratkaisuissa voi kuulla myös näiden päivien äänet. Tietysti eri aikakausien sekoittelu aiheuttaa joskus ongelmia, eivätkä tyhjänpäiväinen Queen-rallatus ja pilvien yläpuolelle juuttuva All By Yourself ole juuri muuta kuin heppoisen The Beatles -lainabändin epätoivoinen yritys kuulostaa aidolta, mutta enemmän tällä kiekolla on silti hyvää kuin huonoa – huomattavasti enemmän.

Quiet Girl soi kuin Suede parempina myöhempinä päivinään, mikä on siis todella paljon sanottu tässä yhteydessä. Hieman myöhemmin kauniimman sukupuolen ylistys saa Natural Womanin nousemaan 70-luvun suurten merkkisävellysten joukkoon, ihan tässä tekisi jo mieli ottaa naapuria kädestä ja hoilata yhdessä voittamattoman rakkauden sanomaa. Valokeilan ansaitsee myös kiekon avaava Four Years, jonka avarassa äänimaisemassa voi huomata mitä siirtyminen Chicagosta Los Angelesiin voi tehdä artistille, hyvässä mielessä siis.

Albumin syntytarinaan liittyy paljon sydänsuruja ja koitoksia, mutta silti onni lopulta voittaa, kuten Happiness Reignskin toteaa vastustamattomalla tavallaan. Ja jos mikään muu ei pysty vakuuttamaan sinua, niin asetu Black Rainbown alle ja anna elämän virrata jäseniisi, Omorin kertoessa itsestään ja läheisistään muutamia murusia.