The Magpie Salute: High Water I

Mascot Label Group / Provogue

The Magpie Salute on yhdysvaltalainen southern rock -yhtye, jonka historia kietoutuu erittäin vahvasti The Black Crowesiin. Niinpä on hyvä kerrata vielä tuon emobändin tarinan päätös, joka johti The Magpie Saluten muodostumiseen.

Kaiken ytimessä on kitaristi Rich Robinson, joka yhdessä veljensä Chris Robinsonin kanssa muodosti The Black Crowesin sydämen. Miksi veljekset tarkalleen ottaen riitaantuivat, on edelleen osittain mysteeri, mutta lopputuloksena vanha bändi hajosi ja Rich kokosi uuden ryhmän yhdessä kahden entisen The Black Crowes -miehen kanssa. Omaakin soolouraansa jo 15 vuoden ajan tehnyt kitaristi Marc Ford ja basisti Sven Pipien takaavatkin tutun soundin jatkuvuuden ja kyllä – The Black Crowesin vanhat fanit tulevat taatusti rakastumaan tähän bändiin.

Puolet miehistöstä on siis tuttua, mutta kyllä se toinenkin puoli pitää pintansa. John Hogg on vokalisti paikallaan, ja miehen jykevää mylvintää on mukava kuunnella niin crowesmaisemman materiaalin kuin vaikkapa Led Zeppelininkin tyyliä mukailevien vetojen soidessa. Avauksena soivassa High Waterissa kaikki olennainen zeppelinismistä taitaa tiivistyä voimakkaimmin ja alakuloinen mutta väkevä Can You See sekoittaa bluesista sen kitkerimmän maljan.

Bändin soitossa on kierroksia ja vääntöä, jolloin kaikkea ei tarvitse korostaa Mississipin levyisillä kitarasoundeilla, vaan pienet nyanssitkin saattavat toimia suurimpien riffien veroisina vahvistimina. Nostetaan tässä yhteydessä myös esiin rumpali Joe Magistro ja kiipparisti Matt Slocum jotka täydentävät ryhmän rivit. Ei mitään ihmeellistä teknisesti, mutta tunnepuolella mittarin neula koputtaa jatkuvasti kaakonpuoleista laitaa.

The Black Crowes on mennyttä, se taitaa olla selvää, mutta vaikka emobändiä ei nähtäisi enää kuin parilla rahastus/reunion -kiertueella, niin mitä väliä. The Magpie Salute osoittaa, että ainakin osa jäsenistä kokee edelleen southern rockin palon ja voimabluesin vedon – ja sehän riittää.