Deaf Wish: Lithium Zion

Sub Pop

Australialainen Deaf Wish julkaisi itsens� mukaan nimetyn debyyttialbumin vuonna 2007, mink� j�lkeen melbournelaiset ovat kulkeneet esikoisen viitoittamaa tiet� aina vain edemm�s. Ainoastaan tulevaisuus osaa n�ytt�� minne tuo matka joskus viel� johtaa, mutta tien alkupiste on edelleen yht� helppoa kartoittaa. Tai itse olen valmis ly�m��n vetoa melko isostakin summasta, ett� Deaf Wishin soundi ei olisi sellainen kuin se nyky��n on ilman er��nkin Sonic Youthin olemassaoloa. Noin. Nyt kun se olennaisin asia Deaf Wishin tiimoilta on sanottu ��neen, voidaankin siirty� itse viidennen albumin antiin.

Garage siis kolisee, asenne on punk ja voihan sielt� seasta aistia grungenkin flanellista tuoksua, etenkin soundien ja flegmatiaa huokuvan ilmaisun saralla. Yksitoista raitaa, hieman alle 38 minuuttia ja toinen pitk�soitto Sub Popille kolmen vuoden sis��n. Sarah Hardimanin lakoninen tapa lausua tekstej� on mit� selvimmin velkaa Kim Gordonin suuntaan ja etenkin FFS saa lyijyn muuttumaan kullaksi. T�st� vedosta n�et newyorkilaisetkin olisivat jo ylpeit�, eik� lainailu edes ylit� sit� veteen piirretty� plagioinnin rajaa.

Hitaammin vaan ei rauhaisammin etenev� The Rat is Back on puolestaan Jensen Tjhungin v�linpit�m�tt�myytt� huokuvan, kurtcobainistisen ilmaisun juhlaa. Kuinka kukaan voikaan ladata n�in paljon voimaa muutamaan tarkoin harkittuun sanaan. Minuutin ja 16 sekunnin mittaan vasaroitu Hitachi Jackhammer tursuaa energiasta, joka vain vaivoin pysyy aisoissa ja vokalistien yhteisty� saavuttaa samalla yhden loogisen huippunsa, jota Afraid For Youn garage-punk-grunge mankeli vain alleviivaa entisest��n.

Muoto on siis hallussa ja jo toisaalla hyv�ksi havaittuja kaavoja osataan hy�dynt��, vaikka lopputulos kuulostaakin paikoin kovasti toisten tekemisilt�. Riitt��k� t�m� sitten? Ehk� joillekin, mutta voisi sit� omaa kyll� enemm�nkin olla mukana t�ss� sopassa, ainakin omasta mielest�ni.