Brian Setzer: Nitro Burnin’ Funny Daddy

Surfdog

Pitkän linjan tötterötukka Petteri Setsuuri kustomoi ’68 Comeback Special bändiään, nakkasi basisti Winchesterin pellolle, ja kipaisi studiossa. Ei ehkä ihan vielä olisi kannattanut kiirehtiä sinne, levyllä kun on 12 viisua, joista yksi on kahtena eri versiona, lainojakin löytyy, ja jotain biisejä voi aika surutta rankata täytemateriaaliksi.

Kiekon neljä ensimmäistä palaa toimii, ja todella hyvin. Kitaravetoista rockia heti kiekon kärkeen parilla biisillä, nämä palat taitaa olla raskaimmat mitä Setzer on kansiin saattanut. Nämä ovat myös suosikkini tällä pläsyllä. Melkoisen kaukana siitä mitä äijältä on tähän asti totuttu odottamaan. Kolmas kipale löytyy myös lopusta erilailla miksattuna, ja tässä kappaleessa äijä kaivaa laukustaan banjon. Toimii. Banjo muuten taitaa ehkä olla aliarvostetuin soitin mikä on keksitty. Seuraavana hitaampi That Someone Just Ain’t You on myöskin asiallinen täräytys, vaikka slovari onkin. Mutta sitten alkaa vähän epävarma meininki. Isännällä itsellään tuntuu olevan jokin vimma saattaa joka kiekolle yksi instrumentaali, tällä kertaa nimellä Rat Pack Boogie. Tässä äijä pääsee osoittamaan kykynsä kitaran varressa, eikä ukkoa ihan nakkisormeksi voi väittää. Täytemateriaalia on mielestäni Drink Whiskey And Shut Up, tästä on kovin vaikea pitää.

Haluan myöskin ihmetellä St.Jude biisiä, onko mies löytänyt itsestään teologin, vai miksi levylle on tarttunut gospel viisu? Ei sillä ettäkö maailman parannus viisuissa olisi jotain väärää, mutta jotenkin se ei istu kaulasta alaspäin tatuoidun äijän levylle jonka alkupuolella mies laulaa paholaisen sielusta, sielujen viemisestä jne. Aika ristiriitaista… Joululevyllä ymmärtäisin tämän kyllä, sinkun b-puolena kyllä, seurakunta tapahtuman tunnus-musiikkina kyllä, mutta tällaisen levyn yhteydessä ei. Aika pateettista, ei kai tälle vaan tule jatkoa?

Soundeista tässä levyssä ei voi kritisoida eikä teknisestä tasostakaan pääse moittimaan. Miehen edellinen levy Ignition! on vakuuttanut paikkansa genren klassikkona ja on täyttä helmeä alusta loppuun, mutta tämä levy ei pääse edes lähelle. Biisivalikoima sopii yhteen kuin se ympyrän mallinen palikka siihen neliskanttiseen reikään, on tämä kyllä vähän sellanen vitosen sekalaiset tyyppinen kokoelma. Biisit jotka on hyviä, on tosi hyviä, ja niistä voi pitää moni joka ei Setzerin tuotannosta tähän asti ole perustanut. Ja myös vastaavasti kääntäen toisinpäin. Faneille tehty levy, mutta ehkäpä myös monelle fanille pettymys. Jos tämän levyn olisi tehnyt joku muu kuin Brian Setzer, olisiko levy päässyt Suomen myydyimpien levyjen listalle 28. sijalle? Ei ehkä.