Stuart A. Staples: Arrhythmia

City Slang

Stuart A. Staples on mies Tindersticksin keulilta ja kyseiseen indie rock ryhmään Staples tullaan luultavasti aina yhdistämään ensisijaisesti. Soolouransa herra aloitti jo vuonna 2005, kun Lucky Dog Recordings 03-04 ilmestyi ja parissa vuodessa ulos oli saatu kokonaista kolme pitkäsoittoa. Tuon pyräyksen jälkeen Tindersticks ja elämä veivät, joten Arrhythmia on Staplesin ensimmäinen sooloteos yli vuosikymmeneen.

Siinä missä Tindersticksin musiikkia voi pitää toisinaan hieman rauhallisuuteen ja seesteisyyteen taipuvaisena on Arrhythmia sukellus samaisen altaan syvimpään päähän. Näillä popahtavilla ja hiukan folkahtavillakin raidoilla kun ei ole kiire mihinkään. Napsakoin ja nopein veto on avauksena maisemaan kajahtava A New Real joka päälle viiden minuutin mitassaan on samalla kokonaisuuden lyhin numero. Keinuvan naksuvasti etenevää biisiä voi pitää jopa tarttuvana, sillä Staplesin persoonallinen tapa laulaa ja käyttää nasaaliääntään on ennallaan ja kyllähän mies tuntuu myös tietävän mitä fanit haluavat.

Memories of Love ja Step into The Grey ovat nekin tindersticksmaisia raitoja, joiden olemassaolon voi ymmärtää, mutta entäpä sitten levyn sulkeva Music For a Year in Small Paintings? Yli puolen tunnin mittainen unilääke kun on jo siinä määrin sirpaloitunut, raukea ja hajanainen, että usein on enää vaikea edes puhua mistään todellisesta musiikista. Ainakaan populaari sellaisesta.

Arrhythmia olisi voinut olla mitä mainioin EP, jos kiekon kolme ensimmäistä kappaletta olisivat saaneet seurakseen jotain tarttuvampaa. Miksi levy sitten julkaistiin näin ja mitä merkitystä puolen tunnin taidepläjäyksellä on? Nämä kun tietäisi…