The Milk Carton Kids: All the Things I Did and All the Things That I Didn't Do

Anti

The Milk Carton Kids on folk-duo, jonka tähänastinen julkaisuhistoria on yhtä perinteisen folkin ylistyksen juhlaa. Kenneth Pattengale ja Joey Ryan ovatkin aiemmilla albumeillaan pitäytyneet vain laulun ja akustisen kitaran tarjoamissa rajoissa, mutta nyt ollaan kokemassa jonkin sortin vallankumousta. Mukaan kun on saatu piano, jousia, sekä silloin tällöin jopa hentoisesti soitettuja rumpuja ja perkussioita.

Paljon onkin matkattu sitten niiden päivien, kun kaksikon livealbumi Retrospect keräsi vuonna 2011 huomiota ja kiitosta. Samana vuonna ilmestynyt Prologue, vuoden 2013 The Ash & Clay sekä vuoden 2015 Monterey ovat vain kasvattaneet folk-miesten mainetta, mutta varsinainen kaupallinen menestys on vielä antanut odottaa itseään. Tarina ei kerro liittyykö neljännen studioalbumin muuttunut äänimaisema haluun siirtyä lähemmäs valtavirtaa, mutta ainakaan Amerikan laajoilla markkinoilla flirttailu americanan ja countryn kanssa ei ainakaan varsinaisesti vahingoita bändin mahdollisuuksia menestyä. Kaksikon usko uusiin keinoihin tuntuu tosin uuvahtavan pitkäsoiton edetessä, rajoja kolistelevien raitojen sijoittuessa lähinnä albumin ensimmäiselle puoliskolle.

Suoremmasta ja karsitummasta ilmaisusta voimansa saava Younger Years on melodiallaan kuulijan vangitseva helmi, eikä yli kymmenminuuttiseksi kasvava One More for the Road voisi olla upeampi pikkuteos. Mainittakoon vielä että levyn mammutti valittiin myös markkinoita haastavasti ensimmäiseksi sinkkubiisiksi, joten ei tässä ihan kaikkia periaatteita ole päädytty uhraamaan kaupallisuuden alttarilla. Muita puhtaita ässiä ovat avausraita Just Look at Us Now, sekä viipyilevä Blindness, jotka kumpainenkin laajentavat bändin soundirepertuaaria ja antavat sille mahdollisuuden kehittyä vielä huomattavasti pidemmälle.