Ratbreed: Evoke the Blaze

Inverse Records

Melodisen metallin sarallahan asiat ovat niin, että 70-luvulla luotiin jykevät perustat ja 80-luvulla saavutettiin sitten kehityksen huipentuma, kun speed-metallina tunnettu ilmiö pisti jälleen kerran ns. säännöt uusiksi. Tai näin ainakin uskoo kotimainen Ratbreed, jonka debyyttialbumi voisi hyvinkin olla jokin 80-luvun aaltoihin hukkunut pikkumestariteos.

Onko tässä sitten kyseessä jälleen yksi bändi, joka on vain kuunnellut herkässä teini-iässä liikaa Loudnessin, Helloweenin ja Judas Priestin möykkää? Ei sentään, ei vaikka vaikutteet mitä selvimmin johtavat nousevan auringon, hapankaalin sekä brittiläisen teräksen jäljille. Sinkkubiisi Hunting High, Reaping Low kiteyttää mitä parhaimmin omaksutun menneen ja bändin tästä päivästä syntyneen soundin, jossa moderni kohtaa perinnön. Huippuhetkeksi on nostettava ehdottomasti Gates of Underwold, jonka tarttuvuus on rikollista luokkaa, eikä kiekon sulkeva I Rule the Ruins jätä sekään kylmäksi.

Sävellyskynät ovatkin olleet mitä mainiommissa terissä, eikä sovitustenkaan rustaaminen näytä tuottavan ryhmälle ongelmia. Prinikat rintaan ansaitsee myös albumin teknisen ja tuotantopuolen väki, sillä Evoke the Blaze kuulostaa samaan aikaan erittäin kasarilta ja tältä päivältä. Ja siinä on temppu, jonka todella monet haluaisivat saada toimimaan näinä aikoina, etenkin melodisen metallin saralla.

Onko nostalgia sitten se pääasiallinen polttoaina, ja mitä omaa Ratbreed pystyy tuomaan mukaan keitokseen? Ensinnäkin vokalisti Jasmin Anglén osaa vetää laulut tyylillä, josta toki löytyy yhtymäkohtia erääseenkin Doro Peschiin, mutta tämäkin ulottuvuus kääntyy bändin eduksi. Kahden kitaran kirmailut kaikuvat kyllä nekin metallin historian suurten kepittäjäparien tekemisistä, mutta herrat Mikko Kaipainen ja Markus Taipalet ovat hekin paljon muuta kuin satunnaisia K.K.-klooneja tai köyhän miehen Hanseneita. Taitoa piisaa, samoin ymmärrystä genren sisäisiin dynamiikoihin, mutta silti kaksikko kuulostaa ensisijaisesti itseltään. Eli pakkohan tässä on peukaloa nostaa ylöspäin, ja oikein selvästikin vielä.