Dead Shape Figure: Cacoëthes

Inverse Records

Viidentoista vuoden ikään ehtinyt Dead Shape Figure julkaisi esikoisalbuminsa kymmenen vuotta sitten. Tuolloin homman nimi oli vielä se, että thrash vei ja death mausti, mutta neljännellä pitkäsoitolla osat ovat jo täysin vaihtuneet. Itse asiassa kiekon piti ilmestyä jo kesällä 2017, mutta syystä tai toisesta jo alkujaan viivästynyt julkaisu vei vielä vuoden kauemmin. Osansa sopassa on taatusti vuonna 2016 mukaan tulleilla uudella basistilla ja kitaristilla, mutta nyt kaikki on viimein kasassa.

Onko kaiken tämän odotuksen jälkeen saatu tuote sitten sen monesti pitkittyneen odottamisen arvoinen? Niin, kun biisejä on sovitettu ainakin kertaalleen jo täysin uudestaan, on mukaan hiipinyt luonnollisesti lisäkerroksia, pieniä lisäideoita, koukeroita, yksityiskohtia ja kaikkea muuta kivaa. Cacoëthes onkin niitä metallikiekkoja, joiden täydet ulottuvuudet voi löytää oikeastaan vain ajalla ja kuulokkeilla, niin paljon raidoilla tapahtuu kaiken aikaa. Jotain vahvojen tunnelmien luonnin taidosta kertonee puolestaan se, että muutamalla raidalla mieleen nousee metallisempi Moonspell, mikä on näissä yhteyksissä vain ja ainoastaan positiivinen asia.

Toisinaan kerroskakkumaisuus tosin tahtoo paisua tarpeettomiin mittoihin ja seuraavaa kiekkoa tehdessä valmista kannattanee saada hieman ripeämmin, jotta kosketus siihen metallin multaiseen ja alkuvoimaiseen peruslähteeseenkin yhä säilyy. Onneksi kiekon mitta on sentään ymmärretty jättää alle 35 minuutin, jolloin mammuttitautisia miniteoksia ei tarvitse kahlata läpi toinen toisensa perään. Metalli on jalostunut vuosien saatossa ja mukana on rässipuristien kauhuksi koskettimiakin, mutta pääpaino on edelleen raakojen vokaalien ja ronskisti soivien kitaroiden kulmassa. Onpahan ainakin poikkeuksellisen komea ja monipuolinen kiekko.