Chastity: Death Lust

Captured Tracks

Eikö punkahtava grunge kuollut jo aikoja sitten? Nähtävästi ei, ei ainakaan Kanadan takamailta, mikäli Brandon Williamsin Chastity-orkesteria on uskominen. Tarina ei kerro onko kansikuvan puhtoinen lähiöidylli juurikin Williamsin kotikaupungin, Whitbyn, maisemista, mutta kaikki viittaa vahvasti moiseen suuntaan.

Säröisillä demoillaan levy-yhtiön nopeasti vakuuttanut Chastity latoo esikoisalbumilleen kymmenen raitaa, joilla roson ja metelin määrä on miltei vakio. Äänivallin paksuus tosin vaihtelee sen mukaan, onko kyseessä nopeampi menosiivu vai hitaampi valitusvallitus, mutta vaihtelu ei ole lopulta kovinkaan dramaattista. Suffer sentään ottaa miltei maksimit irti bändin Nirvana-suunnasta, eikä ryhmä edes jää kiinni lainastaan, sillä tällä kertaa keitokseen on saatu survottua riittävästi omia aineksia. Kiekon alkupuolelle sijoitettu Choke iskee punkisti kurkkuun, mutta jopa näin vahvassa raidassa on havaittavissa tarpeetonta tyhjäkäyntiä.

Biisien jalostaminen riittävän pitkälle onkin yhtyeen vakavin ongelma, jota mitkään äänivallit eivät pysty peittämään – ovat ne sitten vaikka Seattlen pilvenpiirtäjiä korkeammat. Toinen kehittämisen arvoinen suunta ovat lyriikat, joissa vatvotaan nyt tuttuja ongelmia tutuin tavoin. Elo keskiluokan ympäröimänä saattaa ahdistaa, mutta ei sen pitäisi havainnointikykyä täysin tuhota – noin isompien kuvien ja kuvioiden saralta, siis.