The Rock*A*Teens: Sixth House

Merge

Ensi vuonna 25-vuotisjuhliaan viettävä The Rock*A*Teens oli todella pitkään poissa julkaisukentiltä. Ryhmän edellinen albumi kun ilmestyi loppuvuodesta 2000 – kyllä, luit aivan oikein. Vuonna 2002 hanskat naulaan lyönyt yhtye kasaantui uudelleen jo vuonna 2014, mutta otti vielä neljä pitkää vuotta saada aikaiseksi seuraava pitkäsoitto. Kannattiko sitten näin pitkä odotus, ja miten hankalan kirjoitusasun omaavan orkesterin alkujaan tumma indie rock -soundi on mahtanut kestää ajan hammasta?

Todettakoon se heti tässä: The Rock*A*Teens vuosimallia 2018 on huomattavasti rauhoittuneempi ja seesteisempi ryhmä kuin se, joka millenium-juhlien krapuloissa hajosi omia aikojaan. Toki vanhan soundin perusteet ovat yhä olemassa, eikä nelikko ole lähtenyt keksimään pyöräänsä uudestaan, mutta kun vanhaa tuotantoa ja utta levyjä kuuntelee ajatuksella peräkkäin, on tuomio mitä selvin: alas on tultu ja selvästi.

Omasta puolestani kvartetti olisikin voinut vaikka omia uuden nimen itselleen, jolloin Sixth House olisi välttänyt historian murskaavan painon. Hyvää tässä on se, että takaisin haudasta noussut nelikko on tismalleen sama kuin se, joka aikoinaan äänitti klassikoksi luokiteltavan Sweet Bird of Youthin ja pisti lapun luukulle puolitoista vuotta myöhemmin. Tämä luultavasti pelastaa paljon, sillä vanhaa taikaa on selvästi yhä olemassa.

Entä ne uudet ja erinomaiset palaset? No, niitä ei oikein tahdo löytyä, Chris Lopezin iisimpi laulu on yhä jykevää, muttei aivan niin outoa kuin aiemmin. Kitarat raastavat ja seikkailevat virkistävästi, mutta ässä-riffejä tai kerrasta päähän napsahtavia melodioita ei joukosta tahdo löytyä. Tämä onkin hiukan kuin joidenkin heikompien B-puolien kokoelma jota kuunnellessa selviää kivuliaasti, että miksi biisit eivät aikoinaan päätyneet sinne A-puoliskoille.